Saturday, December 2, 2023

10 vuotta ikiomassa kodissa

Mama on siirtynyt ihan vallan Facebookin ja Instan käyttöön meidän kuvien ja muun postailussa, joten onpahan tullut pitkä tauko näihin minun kirjoituksiini. Eipä sillä, elämä omassa kodissa ja omassa laumassa on aika lailla samaa joka päivä - käydään vähän ulkoilemassa, torkutaan, kun ihmiset tekee töitä, pyydetään ja saadaan snäkkejä, lojutaan sohvalla maman lukiessa (tai no, tuo Ace kyllä haluaa aina vaan leikkiä vetämis- ja heittoleikkejään, ei siltä hetken rauhaa saa), käperrytään lämpöiseen sänkyyn nukkumaan ihmisten kanssa. 

Ollaan me tehty välillä lomareissuja tässä vuosien varrella, autoilu on yhä välillä kovin pelottavaa, välillä ihan okei. Vieraissa paikoissa on vähän arveluttavaa olla, kun ei koskaan voi tietää, pääseekö sieltä vielä takaisin omaan kotiin vai ei, vaikka ollaan sentään maman ja daddyn kanssa. Nuoret on kaikki muuttaneet omiin koteihinsa jo kauan sitten ja käyvät meitä moikkaamassa vain silloin tällöin. Joskus joku heistä tulee meidän seuraksi, kun mama ja daddy haluavat mennä jonnekin kaksistaan. 

Timmyn kanssa käytiin tuossa eläinlääkärissä, kun kummallakin kuuluu sydämessä ylimääräinen ääni. Timmyn sydän onkin laajentunut ja se sai siihen lääkkeet, mutta minulta löytyikin sieltä reikä! Olen ihan tietätämättäni - ja ihmisteni tietämättä - elänyt koko elämäni pienen sydänvian kanssa, mutta eipä se ole mitään haitannut, eikä sydänspesialistin mukaan haittaa edelleenkään. Siellä se on, mutta minä elelen ja voin hyvin siitä huolimatta!

Timmy on asustellut nyt jo pari vuotta Jiin kanssa, sillä Ace ja Timmy alkoivat tapella Acen tultua noin vuoden vanhaksi. Jiillä on poikaystävä ja nyt ne asuu yhdessä kaikki kolme: Timmy, Jii ja Jiin kumppani. Timmy on siellä kaiken huomion keskipisteenä ja taitaa tykätä olla ainoa koira! Kyllä se aina ilahtuu, kun tavataan, tai kun mama tai daddy menee käymään, mutta sitten se menee taas omaan petiinsä makoilemaan. Timmy ei oikein ole laumaeläin niinkuin me Acen kanssa. 

Minä ja Ace viihdytään hyvin yhdessä, joskus vähän koitetaan leikkiäkin, mutta Ace on niin iso ja raisu, että vaikka välillä yritän alkaa leikkiä, aika usein on pakko lopettaa lyhyeen, kun Ace riehaantuu ihan liikaa. Se myös tykkää nuuhkia peräpäätäni vähän enemmän kuin on mukavaa, etenkin kun tullaan ulkoa sisälle. 

Pari päivää sitten, 30.11. tuli täyteen 10 vuotta tässä omassa laumassani. Koti on vaihtunut pari kertaa tänä aikana, ja nuoret on kadonneet kodista yksi kerrallaan, mutta laumasta ja sydämestä he eivät katoa koskaan! On aina yhtä riemastuttavaa, kun he saapuvat, ja surullista kun taas lähtevät. Mama ja daddy sentään pysyvät, lukuun ottamatta joitain lyhyitä poissaoloja yhdessä tai erikseen - vaikka aina ollaan Acen kanssa ihan varmoja, että ikinä he eivät takaisin tule! Aina ne on silti tulleet, lopulta.

Mama teki 10-vuotisjuhlani kunniaksi muutaman kuvakoosteen. Kaikki kollaasien kuvat ovat tästä marras-joulukuun taitteesta, eri vuosilta.




Ikää minulla on nyt 11,5 vuotta, mutta mama sanoo, että olen ikäisekseni erinomaisessa kunnossa - mutta sitten se kuitenkin työntää kurkkuuni pillerin joka aamu ja ilta, sillä pari vuotta sitten trakeakollapsini alkoi vaivata muulloinkin kuin jos vedän hihnassa. Vielä  minussa on virtaa, ehken enää ole ihan nuori koira, mutta jaksan juosta ja metsästää ja muutenkin elää ihan normaalia iloista russelin elämää Acen, maman ja daddyn kanssa, toivottavasti vielä monta vuotta!

t. Meggie

Monday, July 27, 2020

Sukulaisissa ja keppileikkiä

Jii oli viikon mommyn sukulaisten lehmätilalla ja viime viikolla me lähdettiin mommyn ja daddyn kanssa pitkälle automatkalle sinne maatilalle hakemaan Jii kotiin. Kyläiltiin vähän siellä sukulaisissa (missä ensivierailulla minä kävin isäntäpariskunnan makuuhuoneessa jättämässä oman haisevan tervehdykseni heidän sänkynsä viereen lattialle) ja oltiin pari yötä muutaman kilometrin päässä pienessä mökissä. Tai oikeammin kyllä nukuttiin aitassa, vaikka muuten oleiltiin mökissä.

Sää oli melko surkea - sateinen ja viileä - joten ei paljon oltu ulkona, ja talon alla oli tyhjää tilaa, joten minua ja Meggieä ei juuri vapaaksi siellä päästetty. Tai minä sain välillä juoksennella mommyn seurassa vapaana, mutta Meggie pidettiin kiinni aina. Sisälläkin se yritti metsästää hiiriä lattialankkujen läpi, joten mommy pelkäsi, että ulkona se pujahtaisi talon alle eikä sitä sieltä sitten pois kovin helposti saisikaan!

Minä vähäsen tylsistyin siellä mökissä pienessä tilassa, kun ei Meggie eikä Timmy kanssani leikkineet. Mommy oli vieläpä unohtanut ottaa minulle leluja mukaan, joten sain uuden lelun paikallisesta kaupasta. Siinä oli sellainen tennispallo naruhommeleiden päässä ja minä sen nakersin saman tien rikki niin että daddyn piti leikata pallo pois.

Nyt ollaan oltu taas jo muutama päivä kotona. Eilen ja tänään on ollut taas aurinkoista ja lämmintä, mikä tietenkin tarkoittaa, että ollaan oltu paljon pihalla. Mommy kytki minut pitkään liekaan pihan nurmialueella ja leikki kanssani kepinheittoa. En minä kyllä ihan ymmärrä, mikä vitsi siinä on, että kun minä nappaan kepin, yrittää mommy heti ottaa sen minulta ja minä joudun taas juoksemaan, jotta saisin jyystää sitä.

t. Ace


Daddy ei päästänyt Meggieä hiirijahtiin

Timmy yritti pysytellä poissa minun tieltäni








Mommy yrittää taas viedä multa keppiä!


Monday, July 20, 2020

Vallatonta juoksentelua

Päästiin jälleen landelle juoksentelemaan, tällä kertaa pariksi päiväksi! Oli lämmintä ja aurinkoista, metsä tuoksui ja mustikanvarvut olivat mustikoista raskaat. Siellä täällä oli hajujälkiä hiiristä ja jopa ketusta, joka viikolla oli käynyt pihapiirissä mustikoita syömässä.

Juoksimme, kaivoimme, kiipeilimme, leikimme, teimme kaikkea sitä, mitä koirat tekevät, kun saavat vapaana mellastaa. Ace kävi vähän uimassa, mutta Timmy ja minä karttelimme vettä, vaikkakin Timmyn lempiruohomätäs sattuukin olemaan aivan venerannassa ja minä käväisin kerran laiturilla tarkistamassa, että mommylla on kaikki hyvin, kun siinä lojui lukemassa.

Yön nukuimme kaikki kolme mommyn kanssa 80cm leveässä sängyssä. Viiden aikaan aamulla minä tosin livahdin daddyn viereen ja jätin pojat mamman helmoihin. En minä kylläkään heti takaisin nukkumaan mennyt, sillä sängyn päädyn hyllykössä haisi hiiri ja olin päättänyt löytää sen. Daddy oli toista mieltä ja nappasi minut kainaloonsa, mihin lopulta rauhoituin.

Sunnuntaina minua alkoi vähän jo kyllästyttää sama pihapiiri, joten aloin laajentaa reviiriäni. Pari kertaa syöksyin piikkilanka-aidan ali aina naapurin puolelle saakka, mistä sitten seurasikin se, että mommy laittoi minut liekaan. Pitkään liekaan, mutta kiinni kuitenkin. Se ei miellyttänyt minua ollenkaan vaan valitin lujaan ääneen.

Viiden aikaan lähdimme kotiin, missa me kaikki rojadimme vain sänkyyn nukkumaan. Mommy ja daddy saivat ihan käskeä ja komentaa meidät illan viimeiselle kävelylle, sillä meitä ei olisi huvittanut. Ei olisi millään jaksettu, mutta kuulemma oli pakko. No, käveltiin sitten, ja painuttiin takaisin nukkumaan saman tien. Jopa Ace, joka yleensä iltaisin riehuu ennen rauhoittumistaan.

t. Meggie


Ace dude 17 viikkoa vanha (melkein)

Ace on vielä maman vauva!



Dude ui!







Hali-pusu


Mama! Vihdoinkin sä tulit! Daddy kuorsaa jo!
Mama ja me, nukkumassa 



Pusu!




Timmyn laiduntamista ei meidän painit häirinneet



Meidän lauma kokkista tutkimassa





Timmykin välillä leikki meidän kanssa. Se on yhä ylivoimaisesti nopein! 

Narun jatkeena ja sit mommy vielä kielsi kaivamastakin. Pah!

Monday, July 13, 2020

Kesämeininkejä

Mommy on nyt lomalla, ja daddykin viikon päästä. Kesä muuttui sateisemmaksi pari viikkoa sitten, mutta aurinkoisiakin hetkiä ja päiviä on toki ollut. Kovin kummoisia ei olla tehty, enimmäkseen oltu kotona ja kotiympyröissä, mutta eilen vietettiin päivä Hangossa ja ihmiset illastivat Tammisaaressa, missä me koiralauma saimme vaivaiset ankkafileet, mutta muutoin vain makoilimme heidän jaloissaan heidän pizzojaan nuuhkien. Kyllä meillekin olisi kelvannut!

Jätskiä Hangossa Timmyn kanssa

Meggie Hangon satamassa

Mommy oli korkealla näköalatornissa!

Mama loves bully

Daddyn tuolin alla

Timmy Jiin tuolin alla



Minä kuljen jo portaita edestakaisin kuin vanha tekijä. Suunnan vaihtaminen kesken kaiken on vielä vähän pelottavaa, mutta muuten menen miten haluan. Tykkään olla siellä, missä ihmisetkin, joten kun joku kokkaa keittiössä, olen hänen jaloissaan, ja kun joku on sohvalla kömmin viereen kellimään, ja kun joku istuu syömässä ruokapöydän ääressä, tulisin minä siihenkin ja ottaisin mieluusti palan, mutta minulle aina sanotaan, ettei se ole hyvää käytöstä.

14 viikkoinen


15-viikkoinen



Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...! Kuten nuo tippuvat räystäät.
Sainpa kerran nuolla "isojen koirien" risottokattilan!


Mommyn lähellä on niin hyvä olla!



Me kaikki halutaan olla mommyn lähellä...



Tykkäisin myös leikkiä enemmän Meggien ja Timmyn kanssa, mutta ne ei ole kovinkaan innokkaita leikkimään. Meggie välillä intoutuu painimaan kanssani, Timmykin joskus harvoin ulkosalla, mutta enimmäkseen ne välttelevät minua. Mommy sanoo sen johtuvan innokkuudestani, olen kuulemma liiaksi iholla ja hypin nenille, mitä ikinä se muka tarkoittaa. Minähän vain yritän haastaa heitä leikkiin ja välillä halata ja antaa pusuja! Mitä kamalaa siinä on?

Pari viikkoa sitten pääsin vähän leikkimään parin staffipennun kanssa Topeliuksenpuistossa. Edes ne eivät ihan hirveästi innostuneet siitä, miten olin kimpussa kuin takiainen, tai ehkä se johtui siitä, että vähän yli-innokkaasti yritin sekä sen nartun että sen uroksen selkään...





t. Ace