Syksy ja ensilumi

Taas on se aika vuodesta, kun joka paikka on täynnä lehtiä ja maa on aamuisin jäinen. Kaikki hajut tuntuvat voimakkaampina kuin muulloin. Lehtikasoja on kiva penkoa ja nuuskia, sillä lehtien alta voi paljastua vaikka mitä. Tänään satoi jo ensilumikin, mikä oli vallan hauskaa ja loikimme lumessa ihan innolla. Jostain syystä nuo meidän ihmiset eivät tunnu ilahtuneen yhtä paljon kuin me.

t. Meggie & Timmy

Mommyn kanssa koirapuistossa. Minua ei huvittanut juosta.

Koirapuistossa. Ei tullut juuri leikittyä tällä reissulla.

Haukotus!

Sateinen päivä landella

Lauantaina oltiin ihan vaan päiväseltään käymässä taas meidän (tai siis mommyn isän) mökillä. Tuttuun tapaan ravattiin mäki alas mökille ja tarkistettiin kaikki oleelliset paikat, kuten talojen nurkat ja kivenkolot. Päivä oli aika sateinen, joten enimmäkseen loikoiltiin sisällä tai partsilla, mutta sateen laannuttua päästiin sentään vähän metsäänkin tutkimusretkelle Jiin ja mommyn kanssa, sekä juoksemaan rinnettä ylös ja alas Jiin kanssa.

t. Meggie & Timmy

Jätskiä ja merta

Tänään mommyn lopetettua työpäivänsä, se alkoi rapistella herkkupusseja ja työntää niitä ja vesipulloja laukkuun. Silloin me tajuttiin, että nyt ollaan lähdössä pitemmälle lenkille ja alettiin pyöriä ja hyöriä mommyn ympärillä.

Käveltiin ensin Tarvon rantaan ja siitä rantaviivaa pitkin Munkkiniemeen, Kalastajatorpan rantaan saakka. Pysähdeltiin välillä vähän juomaan vettä, syömään kanafileitä ja muita herkkuja, sekä istuskelemaan ja ihailemaan auringossa kimaltelevaa merta. Okei, mommy ihasteli merta, me nuuskittiin ruohontupsuja ja kivenkoloja ja vähän merivettä.

Rannan jätskikiskalta mommy osti jäätelöt: itselleen suklaajätskin ja meille mansikkatötterön, jota yhdessä kilpaa nuoltiin.

Kotimatkalla vielä jaksettiin kisailla flekseissä, joten mommy vei meidät matkan varrella sijaitsevaan koirapuistoon. Siellä ei kuitenkaan ollenkaan osattu juosta ja telmiä, sillä heti alkuunsa siellä tuli joku isompi koira meidän kimppuun, eikä se ollenkaan ymmärtänyt jättää meitä rauhaa, vaikka Timmy kuinka komensi. Palattiin siis kotiin, ja oltiinkin jo aika rättiväsyneitä!

Muuttoa ja Lapin reissua

Onhan tässä aikaa vierähtänyt. Kevään korvilla huhtikuussa muutettiin uuteen kotiin. Se on aina aika pelottavaa ja meillä kesti taas kuukauden päivät sopeutua uuteen ympäristöön ja alkaa tuntea olevamme kotonamme uudessa kodissa.

Tämä on paljon kivempi koti kuin se edellinen. Yläkerta on iso ja avara ilman väliovia. Portaat ovat leveät ja helpot kulkea. Meillä on paljon tilaa kulkea ja monta sohvaa ja sänkyä, joilla makoilla. Uudet ulkoilualueet on kivat - on hiekkatietä ja metsäpolkua, kalliota ja nurmea, lammikkoa ja merenrantaa. Meidän piha on vähän kummallinen: meillä on oma pieni terassi, mutta aika usein mennään pensaiden välistä isommalle rivitalon yhteiselle nurmialueelle.

  

Mommyn ja daddyn lomalla meillä oli täällä isot juhlat kun ne meni lomansa aluksi naimisiin. Hirmusti porukkaa meidän pihalla. Meggiä se ihmismäärä hermostutti, joten Jii meni jossain vaiheessa iltaa Meggien kanssa omaan huoneeseensa omaan rauhaan. Timmy taas on varsinainen bile-koira, kulki ihmisen luota ihmisen luo rapsuteltavaksi ja nautti väkijoukosta ja huomiosta.

Sitten lähdettiin taas viikoksi Lappiin. Siihen samaan mökkiin, jossa on ne kamalat portaat parvelle. Tänä vuonna siellä oli ihan kamalasti sääskiä ja yhtenä päivänä sinne pölähti hurja parvi isoja paarmoja. Ne söi meidän karvattomat alavatsat ihan punaisille pilkuille! Matkustettiin taas paljon autossa (onhan sinne pitkä matka, ja lisäksi ajettiin yhtenä päivänä ihan Suomen pohjoisimpaan kolkkaan ja toisena päivänä vähän kullanhuuhdontaa sun muuta katselemaan ja vähän muutenkin) ja katseltiin poroja ja ohikiitäviä maisemia, mutta parasta oli, kun saatiin juosta pihalla vapaina ja telmiä sydämemme kyllyydestä!