Tuesday, December 22, 2015

Timmyn uudet vaatteet

Jo pari kuukautta sitten mommy tilasi Lemmikkistoresta minulle samanlaisen sadetakin kuin Meggielläkin on. Se musta ei ole kovin hyvä, tai ainakaan ei mommyn ja daddyn mielestä. Mommy mittaili vähän väärin (se luki ohjeet väärin, vaihteeksi) ja ensimmäinen takki, joka postissa kotiin tuli oli kaksi numeroa liian suuri. Hukuin siihen. 

Ei siinä siis mitään, mommy palautti sen ja tilasi tilalle sen pari numeroa pienemmän. Viime viikolla (vai olikohan edellisellä) se sitten viimein löytyi postilaatikosta ja nyt minullakin on hieno ruskea sademantteli! Ihan tarpeeseen tuli, vaikka onkin jo melkein joulu. Märkää ja tuulistahan riittää.

t. Timmy


Sunday, December 13, 2015

Ensilumi

Tänään satoi talven ensilumi. Ai että se on niin kivaa! Tuoksut on siinä lumen pinnalla niin erilaisina, ihan tarvii joka millimetri nuuskia! Lumi on tassujen alla kylmää, mutta niin kivaa.



Mut on se silti kiva sisällä makoilla omassa (mommyn ja daddyn) lämpimässä sängyssä tai jossain muussa lämpöisessä sopukassa, kun ulkona on lunta ja pakkasta.




Ja ulos on aina kiva katsella olkkarin ikkunasta. Paras paikka on tietenkin mommyn pään takana ;)


t. Meggie & Timmy

Monday, November 30, 2015

Kaksi vuotta sitten tänään

Kaksi vuotta sitten minä tulin tähän perheeseen. Olin peloissani, häntä koipien välissä, valmiina tappelemaan, jos tarve vaatii. Kaksi vuotta sitten en tiennyt oliko uusi perheeni hyvä vai paha. Tänään mommy laittoi meille kinkku-juusto-kana-omeletit juhlapäivälliseksi. Kaksi vuotta sitten en vielä tiennyt, miten onnellinen olen tässä perheessä.



t. Meggie


Tuesday, November 10, 2015

Heijastimet

Meidän normitaluttimissa on heijastinnauhaa, mutta flexeissä ei. Ja tuolla ulkona on aina jo kovasti pimeä siihen aikaan, kun me mennään mommyn kanssa pitemmälle lenkille, flexien kanssa. Mommy ei tykkää niistä sellaisista vilkkuvaloista, sen mielestä ne on niinku "tacky", mutta jotain heijastinta tai sellaista me tarvitaan. Tänään se sitten keksi laittaa meille ihan perusheijastimet killumaan kaulaan kaulapannasta/valjaista. Sydänheijastimet.

t. Timmy


Monday, November 2, 2015

Kana on herkullista

Meidän normaali aamu- ja päiväruoka on kaupan purkkipaloja ja paistettua kanaa. Mommy paistaa aina muutaman paketin kanankoipia kerrallaan ja riipii niistä lihat rasioihin, joista osan se pakastaa. Me kyllä aina tiedetään, kun meidän kanat on uunissa ja tullaan keittiöön vahtimaan. Kun ne tulee uunista, saadaan nahkamakupaloja. Ja kun mommy nyhtää sitä lihaa luista, me istutaan kuin tatit sen vieressä odottamassa josko vaikka jotain putoaisi tai odottava koira palkittaisiin pienellä makupalalla. Toisinaan pieniä paloja heruukin. Lopuksi nuollaan mommyn kädet puhtaiksi ja joskus saadaan myös nuolla paistoastiat (kun niistä on ylimääräinen rasva poistettu). Kananpaistoillat on meistä ihan parhaita!

t. Timmy ja Meggie


Saturday, October 31, 2015

Kissanpedit

Mommy ja daddy osti meille uudet pedit. Kissanpedit, vaikka me ollaan koiria! Niissä on kyllä koirantassunkuvia, ja merkissä koiran ja kissan kuvat, mutta kaupan hyllynreunalapussa kuulemma luki kissanpeti. Silti ne osti ne meille. Ei me niitä ihan suoralta kädeltä täysin hyväksytty, joten daddy laittoi ne tuossa sohvalle ja mommy istui niiden väliin, ja kun me sitten hypättiin mommyn viereen köllimään, mommy asetti meidät petien päälle. Oltiin me siinä, vähän varuillamme, kunnes mommy nousi sohvalta.

Ei ne siihen sohvalle ole jäämässä toki, vaan ne on tarkoitettu meille siihen tilaan, missä ollaan, kun joudutaan olemaan yksin kotona; siellä kun ei ole mitään kovin pehmoista paikkaa meille muuten. Tähän asti on ollut vain fleecepeitot lattialla, mutta eihän ne kovin mukavat ole!

t. Meggi & Timmy




Thursday, October 29, 2015

Eräältä syksyiseltä kävelyltä

Pimeä tulee kyllä jo tosi aikasin. Meidän pitkät kävelyt mommyn kanssa ajoittuu nyt auringonlaskuun, vaikka tänäänkin lähdettiin jo neljän aikaan kävelemään. Mommyn mielestä värit siinä "illan" hämyssä oli niin kauniit, että meidänkin piti poseerata sille kuvaan jos toiseenkin maahan pudonneiden lehtien keskellä.

t. Timmy





Tuesday, October 20, 2015

Mitäs me oikeen osataankaan?

Eihän me mitään huippukoulutettuja koiria olla, mutta kyllä mekin jotain juttuja osataan. Osa englanniksi, osa suomeksi, onhan meidän perhe kaksikielinen.

Tietty me tiedetään mitä tarkoittaa "snack", "meaty strip", "crunchy bits/bites" ja "food". Ja kun tullaan lenkiltä kotiin, mommy sanoo aina "home" ja "hungry dogs?" ja sillon me tiedetään, että ruokahan se meitä odottaa! Ja kun ruoka annetaan, pitää odottaa että annetaan lupa "ole hyvä". Minulle se ei ole ongelma, kun en yleensäkään mene heti syömään, mutta Timmy olisi heti ruokansa kimpussa muuten!

Kun ollaan lähdössä ulos, meille sanotaan joko "ulos" tai "for a walk", kumpikin me tajutaan. Ja sitten tullaan luokse, kun meitä kutsutaan, "tule" tai "come". Tunnetaan me nimemmekin, vaikka Timmy kyllä tulee yleensä luo silloinkin kun vain minua kutsutaan, se kun on semmoinen innokas poitsu.

Kävelyllä Timmylle joutuu aina välillä sanomaan "don't pull". Sitten se muistaa sen vähän aikaa, kunnes vetää uudestaan. Aamukävelyllä mommy kehottaa meitä tarpeille sanomalla "poop time!" Useimmiten me silloin kiltisti tehdään tarpeemme metikköön, paitsi jos siellä on huomiokärppiä kuten pupuja, oravia, muita koiria tai jotain muuta muuten vaan kiinnostavaa.

Kotiin tultaessa, tai kun mennään pihalta sisälle, komento kuuluu "sisälle" ja silloin tiedetään, että pitää mennä portaat ylös ja kotiin sisään. Kadun yli mentäessä riittää "yli" niin me jo mennään. Kotona eteisestä ei saa olkkariin mennä ennen kuin lupa on annettu. "Istu", "odota", "ole hyvä!".

"Odota" ja "ole hyvä" on muissakin tilanteissa käytössä ja tiedetään me myös mitä tarkoittaa "paikka". Timmy myös ojentaa tassunsa, kun sille sanoo "anna tassu". Minä en moisista turhista jutuista perusta. Minä vaan näytän tassua kun haluan ulos, tai herkkua, tai huomiota. Ja nousen kahdelle jalalle, kun oikein paljon haluan huomiota. Timmy kuopii etutassullaan huomiota kaivatessaan ja sanoo "grunt".

Oikein kovasti innostuessaan Timmylle pitää sanoa "alas" ja "calm". Silloin se ymmärtää, ettei huomiota tule ennen kuin se on istunut ja odottaa nätisti. Aika vaikeeta se sille kyllä aina on, malttaa muka istua, kun on ihan täpinöissään!

Yleensä me ollaan aika hyvin käyttäytyviä koiria, meitä aina kehutaan kovin kilteiksi ja muuta, kun ei äristä ihmisille eikä muille koirille, yleensä. Joskus pitää vähän jollekin isommalle murista, mutta yleensä vain jos sellainen ensin murisee meille! Vähän liian sosiaalisesti innokkaiksi mommy meitä sanoo, kun intopiukeena aina hingutaan moikkaamaan vastaantulijoita. Harmittaakin, kun ei aina päästäkään.

Timmy rakastaa kaikkia ihmisiä ja rapsuja, se ei pelkää niitä ollenkaan, mutta minä olen vähän arka ihmisten suhteen vieläkin. En oikein tykkää mennä vieraiden lähelle, saatan nuuhkaista kättä ja sitten peräännyn. Timmy taas kiipeäisi kenen tahansa syliin, jos saisi.

Semmosia juttuja. Niin joo, ja tietty meitä tarvitsee välillä kieltääkin, ymmärretään sekä "ei" että "no". Ja "loppu" ja "stop". Niitä sanotaan etenkin minulle, kun käyn ikkunalla haukkumaan pupuja ja naapuria.

t. Meggie



Sunday, October 11, 2015

Kahisevia lehtiä

Tässä on nyt jo tovin saanut käyttää villureita melkein joka kävelyllä, kun syksyn kylmät säät on alkaneet. Mommyn mielestä ne on tosi hienot, eikä Timmykään näytä paljon valittavan, mutta minulla on joka kerta yhtä nolo fiilis, kun se minulle puetaan. Onhan se tosin lämmin.





Tänään oli onneksi vähän lämpimämpi tässä päivällä ja päästiin Daisypuistoon juoksentelemaan ihan ilman niitä mokomia takkeja. Lämminhän siinä olisi joka tapauksessa tullut, ravatessa kilpaa ympäri puistoa, mutta ei tarvinnut takkeja matkallakaan. Puistossa mommy laittoi minut lehtikasaan, oli kuulemma hauska syysposeeraus. Poseerasinkin ihan nätisti, mutta äkkkiä läksin pois rahisevien lehtien seasta, kun mommy antoi luvan!




t. Meggie

Saturday, October 3, 2015

Liian vikkeliä kameralle

Oltiinpa vähän aikaa tuossa pihalla pitkästä aikaa. Mommy siellä hosui taas kameransa kanssa ja yrittihän se meistäkin saada kuvia, kun juostiin ja telmittiin. Ei se ikinä opi, että me vaan ollaan liian vikkeliä sen kameralle! Kuvista tulee aina epätarkkoja, kun me juostaan ja meuhataan!

t. Meggie & Timmy





Wednesday, September 30, 2015

Sohvalla loikoilua

Mommy ja daddy oli kumpikin toimistolla maanantaina ja tiistain. Tänään mommy teki taas etäpäivän ja me otettiin kaikki irti siitä, että saatiin koko päivä loikoilla sohvalla mommyn vieressä. Meggie tosin kaivautui aamupäivällä tyynykasaan piiloon niin että mommy ihan ihmetteli mihin se oli kadonnut!

t. Timmy





P.S. Pupu on muuten tosi hyvä tyyny!

Sunday, September 27, 2015

Vapaana metsässä

Taas mentiin metsään, eilen. Tällä kertaa mommy ja daddy etsi sellaisen paikan, missä mekin päästiin juoksemaan vapaina vaikka kuinka pitkät matkat. Mutaista tietä pitkin, poheikössä, heinikossa, polkuja pitkin. Meillä oli huisin mahtavaa! Nuuskittiin, painittiin, ravattiin, metsästettiin jotain, mitä ei ikinä sieltä varvikosta löydetty. Haistettiinpa peurakin! Silloin ei tosin oltu vapaina, sillä mommy oli sen nähnyt jo kaukaa ja meidät laitettiin kiinni, ettei vaan lähdetä peurametsälle...

Tänään onkin sitten väsyttänyt. Käytiin me tuossa yksi vähän pidempikin lenkki, mutta enimmäkseen ollaan vaan nukuttu. Siis me koirat, mommy ja daddy on kyllä huseeranneet täällä himassa niin että meitäkin jo hengästytti.

t. Meggie & Timmy









Sunday, September 20, 2015

Nuuksiossa ulkoilemassa

Vietettiin yksi ulkoilupäivä taas, metsässä tällä kertaa. Ihmisiä siellä oli tosi paljon sielläkin! Ajeltiin Nuuksioon ja käveltiin vähän metsäpoluilla, ihmeteltiin soista lampea ja poliisivenettä järvellä. Haisteltiin makkaroita ja saatiin vähän meidän omia herkkuja. Meillä menee maha nakeista sekaisin, joten ei koskaan saada niitä ihanalta tuoksuvia makkaroita, vaikka kuinka haluttaisiin!

t. Meggie & Timmy









Thursday, September 17, 2015

Uudet syysvermeet

Mommy oli niistä ihan intona, mutta minä en oikein lämmennyt sille uudelle villikselle. Tai siis eihän siinä villiksessä mitään, mutta kun vaatteet ei ylipäänsäkään ole minun juttuni. Eikä Timmynkään. Timmykin katsoi vaan mommya korvat luimussa ja painautui Jiin kainaloon mommyn yrittäessä kuvata meitä. Minä koitin syyllistää mommyn katseellani, mutta se vaan sanoi, että hienot villurit on ja nillä pysyy lämpimänä kylmemmälläkin säällä. Phh.

t. Meggie


Wednesday, September 16, 2015

Kaivarissa ja Daisypuistossa

Viime lauantaina oli hieno sää. Mommy ja Daddy veivät meidän citykoirailemaan Stadiin. Käveltiin Tähtitorninmäen yli Etelä-Satamaan ja Kaivarin rantaa Café Ursulaan kahville. Siellä tykätään koiristakin. Mommy kytki meidät terassilla kiinni valotolppaan ja meni sisälle hakemaan kahvia ja juustokakkua daddyn tuotua meille vesikupin. Minä poika istuskelin siinä kukkien välissä korokkeella kuin koiramalli ikään; joku ohikulkijakin minua kuvasi! Me saatiin vähän omia makupaloja siinä mommyn ja daddyn nauttiessa iltapäiväkahviaan.

Tehtiin pieni rundi Kaivopuistossa, dallailtiin diplomaattialueella ja palattiin autolle Ullanpuistikon läpi. Kaikkia jänniä hajuja siellä oli!






Kotimatkalla daddy jätti mommyn ja meidät tuonne reilun kilsan päähän kotoa (mommy halusi vielä vähän kävellä! kumma tyyppi, me oltais kyllä oltu jo valmiita torkuille) ennen kuin meni kauppaan. Me siis käveltiin tuolta pitkin Paloheinää kotia kohti, kun mommy huomasi yhdessä portissa kaikenlaisia lappuja ja pysähtyi lukemaan niitä. Se oli koirapuisto! Siinä yksityisen talon takapihalla! Mentiin tietty sitä katsomaan ja kyllähän meissäkin vielä virtaa oli, kun päästiin hihnoista vapaaksi ja saatiin rauhassa telmiä ja riehua vähän aikaa!



Se oli se Daisypuisto. Siellä on kaikkia agilityvälineitä tämmöisille pienemmille koirille (saa siellä kuulemma isommatkin leikkiä, jos puiston varaa itselleen kokonaan). Se oli niin kiva paikka, että kun mommyn kaveri, Copiton mommy, ehdotti koirapuistotreffejä maanantaille, mehän mentiin sinne taas! Meillä oli oikein kivaa kolmisinkin, vaikka Copito taisi vähän jäädä meidän riehumisen jalkoihin - Copsu on jo vähän vanhempi kuin me, rasavillit. Jiikin oli mukana, ja mommylla oli nameja, joten vähän koklailtiin sitä agilityäkin. Kyllähän me herkuista hypitään ja mennään vaikka niistä pelottavista tunneleistakin (no, ainakin Meggie uskalsi, Copsun näytettyä mallia)!




t. Timmy