Friday, February 28, 2014

Leffan katselua

Mommy ja daddy katsoivat tänä iltana leffan, vanhan mustavalkoisen elokuvan nimeltä Bringing Up Baby. Minä torkuin siinä sohvalla heidän kanssaan, kuten yleensäkin. Ei minua heidän elokuvansa jaksa kiinnostaa. Mutta tällä kertaa yhtäkkiä sieltä kuuluikin haukuntaa! Nostin pääni tassujeni päältä, ja mitä näinkään? Mahdottoman komea kettuterrieriuros se siellä leffassa haukkui! Jäin tuijottamaan Georgeksi kutsutun koiran menoa silmä kovana. Kova koira kaivamaan, tuo George, ja leopardinkin kanssa se paini! Mikä uros!

 

 

Thursday, February 27, 2014

Istuva koira

Ei tässä tällä kertaa muuta kuin että mommyn mielestä minä olen välillä niin hassu, kun istuskelen tuoleilla, sohvilla ja sängyllä (daddyn jalkaan nojaten) kuin pieni lapsi. Tai kissa. Tai silleen.

 

Monday, February 24, 2014

Tassut märkinä

Kevät? Ulkona on viitisen astetta lämmintä, lumi sulaa kohisten, kaikkialla on märkää. Onhan tässä märkää ollut aika lailla jatkuvasti, lukuunottamatta niitä muutamaa talvisempaa viikkoa, mutta nyt mommy sanoi, että kevät se tekee tuloaan. Mutaiset hiekkatiet, märkä nurmikko, pienet hiekkaiset jääkasat siellä täällä. Aurinko melkein paistaa pilvien lomasta, linnut pitävät konserttiaan. Ensimmäiset mustarastaat ovat jo saapuneet, ja pitävät meteliään pensaiden alla. Minusta olisi niin kiva koittaa saalistaa jokunen, mutta mommy ja daddy eivät anna...

 

Saturday, February 22, 2014

Lääke väsyttää

Daddy oli vastikään antibioottikuurilla, ja kovasti väsynyt kuurin aikana. Nyt olen minäkin saanut tuta antibioottien väsyttävän vaikutuksen. Nokoset maistuvat - vaikka maistuvat ne muutenkin, mutta nyt vielä enempi. Tosin, jaksan minä yhä leikkiä Jiin kanssa vähän aikaa torkuttuani ;) Jii se nytkin väsyi ekana ;)

 

Thursday, February 20, 2014

Kävelyllä

Mommy alkaa jo voida paremmin, ja on jaksanut alkaa kävellä pitempiä lenkkejä, joten ollaan kävelty yhdessä kaikki kolme - daddy, mommy ja minä - taas tuolta peltojen vieriä. Viime aikoina on ollut kuraista ja märkää, monena päivänä vähän satanutkin, mutta tänään oli kiva talvinen päivä. Pakkasta oli ihan pikkuisen (sen verran ettei minuakaan palellut), joten oli kuivaa, eikä minua tarvinnut kuivailla lenkkien jälkeen. Etujalkani ovat kylläkin likaiset viime päivien kuraisuuden takia, joten pelkäänpä, että meinaavat minut taas jossain välissä suihkuttaa, ääk.

 

Monday, February 17, 2014

Eläinlääkärissä

Luulin tänne Suomeen ihanaan lämpimään kotiin päästyäni olevani turvassa kaiken maailman piikityksiltä ja muilta, mutta erehdyin. Mommy ja daddy raahasivat minut tänään eläinlääkäriin (missä tosin ensialkuun haistelin paikkoja lähinnä uteliaana). Minulta otettiin verinäytettä ja korvanäytettä ja tarkistettiin suuta ja hampaita ja peräaukkoa ja ties sun vaikka mitä! Seisoin aika kiltisti kaiken läpi, mommyn ja daddyn vuorotellen pidellen ja silitellen minua.

Ai miksikö minut sinne alun alkaen vietiin? No kun minä aina välillä vähän yskin. Eläinlääkäri tunnusteli kaulaanikin, ja määritteli alustavana diagnoosina trachio-collapsin, eli henkitorven ruston heikkouden, joka aiheuttaa ajoittain hengenahdistusta ja yskää. Samalla lääkäri tutki perin pohjin muutenkin, olihan se ensimmäinen käyntini eläinlääkärillä sitten omaan kotiin pääsyni.

Nyt minulla on tuolla neljä purkkia ja pulloa odottelemassa että mommy ja daddy alkavat tehdä hoitotoimenpiteitä ja antaa lääkkeitä. Korviani pitää puhdistaa ja niihin pitää laittaa tippoja aamuin ja illoin, ja antibiootitkin sain siltä varalta, että keuhkoputkeen ilmeisesti muodostunut lima on aiheuttanut jo tulehdusta (nielurisani viittasivat kuulemma siihen). Ja sitten on vielä maitohappobakteeriakin minulle, herkkävatsainen kun olen...

Koko autoilu ja lääkärireissu ja apteekissakäynti, ja vielä daddy kävi kaupassakin kotimatkalla, kesti kolmisen tuntia! Autossa aluksi taas tärisin ja vapisin, mutta lopulta rauhoituin mommyn syliin. Kotona sain purutikun, jonka tuhosin saman tien, ja sitten kävin koettelemuksien uuvuttamana pienille nokosille.

 

Sunday, February 16, 2014

Koirapuistotapaaminen

Tänään mentiin mommyn ja daddyn kanssa Espanjan Katukoirien koirapuistotapaamiseen. Siellä oli ihan hirveän paljon koiria! Kun mommy irrotti hihnani puistossa, en hyvään toviin hievahtanutkaan hänen jalkojensa juuresta. Sitten siihen pölähti sellainen minuakin pikkuisempi koira, joka yritti haistella peppuani. Minä kipitin pakoon kiertäen ympyrää mommyn jalkojen ympärillä. Myöhemmin joku toinen koira ihastui peppuuni myös, ja taas minä yritin paeta.

Se on tuo peppujuttu sellainen juttu, että minä kyllä mieluusti haisteklen muiden peppuja - kunhan tuollaisessa ruuhkassa vähäsen rohkaistuin, aina välillä - mutta minun peppuuni ei kuonoa työnnetä! Pakoonhan minä siitä lähden. Puistossa ja muutenkin.

Puisto oli aika jäinen paikka tänään, ja tosiaan täynnä muitakin koiria ja ihmisiä. En arvannut ollenkaan juoksennella omin päin, vaan kipittelin varovasti mommyn ja daddyn perässä, kun he vähän kiertelivät, yrittäen saada minutkin vähän vaeltamaan. Pikkuisen siitä sitten meninkin ihmettelemään joitakuita muita koiria lopulta, mutta silloinpa kadotinkin mommyn ja daddyn hetkeksi.

 

Aamupäivällä tuijottelin lintuja ikkunasta

 

Thursday, February 13, 2014

Tanssiva koira

Olen tainnut mainitakin, miten innoissani olen aina kun joku perheenjäsenistä tulee kotiin. Juoksen eteiseen, välillä haukun innoissani, nousen takajaloilleni seisomaan ja hypin tasatakatassua. Mommy yritti tänään saada hypyistäni kuvaa, mutta eihän se ihan onnistunut. Tuollaisen tanssikuvan se sai otetuksi, kun tanssahtelin ympäriinsä mommyn ja daddyn tultua kaupasta kotiin.

 

Wednesday, February 12, 2014

Kaikkea kumista ja muovista

Olen viime aikoina enempi ja enempi alkanut leikkiä palloilla. Etenkin Jiin vanhalla pehmeällä ilmatäytteisellä muovipallolla, jonka juuri saan suuhuni, mutten saa sitä rikki. Ja sitten se hauskasti pompahtaa suustani ja jahtaan sitä taas. Tykkään kaikesta muovisesta enemmän kuin kumisesta, sillä muovista saa paloja irti, joten saan muoviset asiat rikki. Mommy ja daddy vaan ei tykkää, vaan ottavat aina minulta pois kaikki muoviset kivat jutut - ja crocsit - joita aina jostain löydän.

Yläkerrassa minulla on kumipallo ja se toinen kuminen osa, joka oli narulla kiinni siinä pallossa kunnes pureskelin narun poikki ja mommy leikkasi narut leluista pois. Niilläkin leikin toisinaan, kun aika käy pitkäksi. Viimeksi taas ihan vähän aikaa sitten pureskelin sitä kumilelua antaumuksella, kun mommy tuli siihen taas häärimään sen kirkasvaloisen kännykkäkameransa kanssa.

 

Sunday, February 9, 2014

Huivileikkejä

Jii on kyllä ihan mahdoton. Se on noista tytöistä kaikin puolin vilkkain, ja vaikka se enimmäkseen koituukin minun hyväkseni - Jii jaksaa parhaiten juosta ja peuhata kanssani niin ulkona kuin sisälläkin - on siinä huonotkin puolensa. Aina välillä, viimeksi eilen, se keksii alkaa pukea minulle huiveja päälle ties millaisiksi viitoiksi ja lannevaatteiksi. Ihan kiltisti minä annan Jiin tehdä itselleni melkein mitä vaan, sillä eihän se minua mitenkään satuta. Mutta vähän se ärsyttää kuitenkin. Ulkoillessa kun joutuu kestämään niitä vaatteita niin sitten vielä sisälläkin puetaan superkoiraksi ja mummeliksi ja ties miksi...

Vastineeksi minä sitten vuorostani hiippailen napsimassa kaiken, mitä löydän. Tänään koitin tappaa Moon Diego-pehmon, mutta Moo huomasi sen ja otti pehmon pois. Kunhan oli ensin napsinut muutaman kuvan ;)

Kuvan siis otti Moo, joka julkaisi sen alunperin omassa blogissaan.

 

Wednesday, February 5, 2014

Laumaeläimen elämää

Susien sukua, laumaeläin jo syntyään. Minkäs minä vaistoilleni mahdan. Eilen ulkona daddyn kanssa me bongattiin pitkästä aikaa pupu. Se oli ihan siinä lähellä ja vain tuijotti meitä. Yritin vinkua ja pyytää daddyä päästämään minut hihnasta, jotta olisin voinut saalistaa meille pupun päivälliseksi, mutta ei minua taaskaan päästetty. En ymmärrä näitä ihmisiäni.

Ja kuitenkin, he ovat laumani johtajia. Kotona sitten minua odotti mommyn laittama tonnikalaillallinen (miten surkeaa, kun saatavilla olisi ollut pupukin!), jonka sitten kyllä ihan kiltisti söin. Heti kun mommy ja daddykin olivat saaneet illalliset eteensä. Siis ruoka odotti minua ruokapaikallani, mutta minä odotin että mommy ja daddy alkavat ensin syödä. Ihan niinkuin melkein aina teen. Paitsi sitten jos ne eivät kerta kaikkiansa aio syödä, menen minä syömään kuitenkin. Lopulta.

Tänään sain kaupasta tuliaisiksi kunnon herkun! Daddy oli ostanut oikein herkullisia lihaisia naudan luita minulle ja sain yhden niistä heti kun mommy ja daddy tulivat kotiin. Tuo luu toi esiin kaikki vaistoni. Kävin kimpaleen kimppuun ensin kuin minkä tahansa tavallisen makupalan kimppuun, mutta lopulta söin sitä kuin susi, seisten takajalat harallaan, ettei kukaan vaan pääse tönimään minua lihan ääreltä.

Kun luu oli kuta kuinkin kaluttu, yritin mennä laumani viereen makoilemaan luu suussani, mutta mokomat ihmiseni eivät antaneet ottaa luuta sänkyyn. Lopulta luovutin ja otin nokoset mommyn ja daddyn välissä ilman luutani. Kunnes Moo tuli piipahtamaan ja heräsin siihen.

Tämä koiran elämä on kyllä välillä niin hämmentävää. En saa ottaa luutani sänkyyn, tytöt tulevat ja sitten ne taas menevät, enkä saa luutani edes haudattua mihinkään! Yritin kaivaa sohvaan kuopan, mutta mommy kielsi. Niinpä jolkotin luun kanssa takaisin makuuhuoneeseen, ja taas luuni viskattiin sängystä lattialle. Vahdin aikani luuta siitä sängyltä käsin, sitten siirryin lattialle itsekin. Lopulta sammuin siihen luuni viereen.

 

Tuesday, February 4, 2014

Lumessa

Nyt sitä lunta riittää. Eikä ole kamalan kylmäkään, joten olen päässyt taas vähän pitemmille lenkeille. En ihan hirveän kamalasti rakasta lumeen uppoamista, joten välttelen umpihankia, mutta muuten lumi on oikein hauskaa! Etenkin se, miten hajut jää siihen hangen pintaan. Ainahan minä kuljen haistellen kaikkea mahdollista, mutta tuo lumi ja sen päällä leijailevat hajut saa minut aivan sekaisin! Hypin ja pompin ja nuuhkin ja kaivan...

 

Eilen meillä oli vähän pelottavat hetket mommyn kanssa, kun meitä vastaan tuli hiekoitustraktori, joka ei sitten väistänyt meitä yhtään! Mommy nosti minut tien reunan kinoksen päälle, ja itsekin painautui niin kiinni siihen kuin pääsi. Ja silti traktori ajoi vain noin 20cm päästä meistä! Meitä kumpaakin pelotti!

Ja sitten kun oltiin palaamassa kotiin, sama traktori oli tulossa meitä vastaan taas. Jäätiin suosiolla puiston nurkalle odottamaan että se oli mennyt menojaa. Daddy kotona sanoi, että olisi pitänyt ottaa rekisterinumero ylös ja tehdä valitus, mutta eihän mommy pelkäämisensä keskellä sitä ollut huomannut tehdä...

 

Monday, February 3, 2014

Tahdon mennä ulos!

On siitä jo aikaa, kun opin kertomaan, milloin pitää päästä ulos. Vieläkin joskus käy lattiavahinkoja, jos ei pyyntöäni huomata ajoissa, tai kun hermostun jostain (esimerkiksi, kun nuoriso ottaa yhteen mommyn kanssa), mutta enimmäkseen voi sanoa, että olen ihan sisäsiisti koira. Ilmoitan tassunnostolla, kun haluan ulos. Tosin joskus nostelen tassua myös sen merkiksi, että haluan herkkupalan, mutta perhe kyllä tietää eron; herkkupaloja pyytelen keittiössä, kaikki muu tassunnosto on ulosmenopyyntö.

 

Sunday, February 2, 2014

Suihkua ja vapaana telmimistä

Jos eilen aamulla lumi hämmensi minua, oli loppupäivänäkin kaikenlaista äksöniä normaalin päivittäisen päiksyt-ulos-päiksyt-ulos -rutiinin lisäksi.

Keskellä päivää mommy ja daddy mokomat ottivat minut taas mukaansa suihkuun. Ja siis ihan pesivät minut! Vapisin kauhuissani märkänä ja vettä valuvana, rimpuilin daddyn sylissä, pakenin saunaan ja mitä kaikkea. Rauhoituin kyllä heti pyyhkeeseen päästyäni. Mutta hei oikeesti! Eikö noi ihmiset tajua, että toi suihkutus ja shampoo -hommeli sekaa mun turkin ja hajut ihan kokonaan! Tunti suihkun jälkeen vieläkin näytin ihan hyeenalta tai shakaalilta tai jotain.

Turkin kuivuttua kokonaan daddy lähti kanssani taas ulos lumeen. Tuolla kulman takana asuu mäyris-kaverini, jolla on se aidattu piha. Eilen kamu oli ulkona pihallaan, ja minä pääsin sen kanssa sinne pihalle telmimään! Kyllä oli mahtavaa ravata lumessa kaverin kanssa ilman mitään hihnoja ja muita inhokkeita. No, takit oli päällä kyllä, kylmä kun yhä on.

Kuulemma tässäkin maassa joskus tulee sellaiset säät, etten minäkään tarvitse ulkovaatteita. Sitä odotellessa.

 

Saturday, February 1, 2014

Paljon lunta!

Ihan hirveän paljon lunta! Illalla katselin lumisadetta ikkunasta, ja aamulla kun lähdettiin ulos kävelylle, upposin melkein mahaani myöten lumeen. Tassuja alkoi heti paleltaa - oletteko huomanneet millaiset tikkujalat minulla on? - ja muutenkin olin vähän ihmeissäni. En aamulla suostunut tarpeitanikaan tekemään kuin portaiden alle, missä ei ollut lunta ollenkaan. Tokalla kävelyllä innostuin jo vähän loikkimaan syvässä lumessa ja tunkemaan kuononi hankeen hajuja etsien.

Niin, muuten, mommy tuli tänään ekaa kertaa leikkauksensa jälkeen meidän kanssa vähän kävelylle!