Hiirijahti

Tällä kertaa, tuossa pari päivää sitten, me jopa nähtiin se mitä jahdattiin. Mommykin sen näki. Pieni ruskea hiiri (tai päästäinen tai mikä lie). Se vipelsi aivan Timmyn nenän vierestä, mutta Timmy oli liian hidas, eikä ihan ehtinyt napata sitä ennen kuin se livahti kiven koloon. Me sitten molemmat yritettiin sitä kaivaa sieltä ulos, toinen toisella ja toinen toisella puolen sitä kahden kiven välikköä, missä hiiri lymyili.

Jostain raosta se pääsi livistämään pakoon, muttei se pitkälle päässyt pötkimään, kun minä jo sain sen napattua. Se oli niin pieni, etten taaskaan oikein tiennyt, mitä sille olisi pitänyt tehdä, tai miten se olisi pitänyt tappaa, joten viskasin sen ilmaan ja se tumpsahti hankeen ja katosi. Olin aivan häkeltynyt, kunnes hiiri vipelsi ulos hangesta ja nappasin sen taas ja viskasin sen taas. Tällä kertaa se tokeni heti ja viipotti takaisin koloonsa piiloon. Silloin mommy sanoi, että nyt riitti, hiiri meni jo, ja komensi jatkamaan matkaa.

t. Meggie

Rottajahdissa

Tänään satoi lunta jäisen maan päälle. Mommy liukasteli aamulenkillä moneen kertaa, vaikkei me edes vedetty sitä. Tuolla pihan alalaidalla on vielä vanhaa kovaa lunta iso kasa entisen kasvimaan päällä ja sieltä on monet kerrat koitettu kaivaa rottia. Siihen me pysähdyttiin taas kaivamaan sillä aikaa kun mommy postasi liukastelustaan facebookkiin. Ei me taaskaan rottia löydetty, vaikka yritys oli kyllä kova!

Me oltiin tuossa reilu viikko sitten taas kylässäkin, mommyn isän luona. Siellä on kaikenlaisia jänniä hajuja haisteltavaksi, mutta turvallisin paikka on mommyn viekussa.

t. Meggie & Timmy

Maman karvavauvat

Ei se tämä koiranelämä kovin vivahteikasta ole, lopultakaan. Ei ainakaan noin normaaliarjessa. Haukutaan ulkoa kuuluvia ääniä, lojutaan ja torkutaan, vähän välillä leikitään, käydään ulkona haistelemassa hajuja ja jättämässä omia (nyt on muuten huikean hieno haistelusää, kun on uutta lunta eikä kovin kylmä) ja syödään. Laiskanpulskeeta elämään, sanoisi Aleksis Kivi, sanoo mommy.

Vähän jotain jännitystä tähän meidänkin elämäämme on tulossa, kuulemma, kun keväämmällä muutetaan taas uuteen kotiin. Jo me sitä käytiin tuossa kerran haistelemassa ja katselemassakin, eikä se ihan tuntematon paikka meille ole ennestäänkään, sillä se oli mommyn ihanan isoäidin (sillä oli aina meille herkkuja!) koti. Siihen on kuitenkin vielä pari kuukautta aikaa, eikä vielä kotona näy mitään muuton merkkejä.

Pääsin mä kerran pelaamaan Moon kanssa korttiakin! t. Meggie

Maman vauva vaan. t. Timmy

t. Meggie & Timmy