Mommy lähti taas työpäivänsä jälkeen kanssani pitemmälle lenkille, tuonne peltojen ja golf-kentän laitamille. Olen tottunut näkemään siellä lenkkeillijöitä, muita koiria ulkoiluttajineen, pyöräilijöitä, lastenvaunuja ja rattaita, lintuja ja oraviakin. Mutta tänään siellä golf-kentällä oli porukkaa huitomassa palloja kepeillä. Seisoin tuijottamassa heidän touhujaan pitkän tovin!
Lopulta mommy usutti jatkamaan matkaa, ja jatkettiin, puistojen poikki. Erään pensaan alta bongasin vaihteeksi pupun! Se oli jänistä ja rusakkoa pienempi ja lyhytkorvaisempi; mommyn mukaan näytti karanneelta kotipupulta. Aloin haukkua kimakasti ja yritin lähteä pupun perään. Enhän minä mihinkään kuitenkaan päässyt, hihnassa kun olin. Mommy yrittää väittää, että pupu on kaveri, ei lounas (tai päivällinen). Vaikka on se jäniksiä itsekin syönyt!
Rauhoituin minä vähitellen, mutta vielä siinä yhden tiilimuurin kohdalla piti pysähtyä tutkimaan ja nuuskimaan, sillä siitä se pupu oli ihan selvästi loikkinut. Seisoskelin siinä tuokion katsellen siihen suuntaan, mihin pupu oli kadonnut.
No comments:
Post a Comment