Koirapuistoa ja bussimatkaa

Tänään oli hieno päivä, pitkästä aikaa aika lämmin. Mommy on lomalla, joten kun se tuli kotiin asioilta, se päätti lähteä meidän kanssa koirapuistoon. Sinne on parin kilometrin kävelymatka, joka taittuisi vikkelään ellei me haisteltais joka nurkkaa. Ilmassa on kuitenkin nyt niin hurjasti kaikkia jänniä tuoksuja ja puput ja oravat ja kaikki on liikkeellä!

Tänään kävi silleen, että kun oltiin tuolla mommyn kanssa matkalla, Jii bongas meidät bussin ikkunasta. Se oli matkalla koulusta kotiin, mutta läksikin juoksemaan meidän perään. Me yritettiin vetää mommya taaksepäin, odottamaan Jiitä, muttei se heti tajunnut ollenkaan. Lopulta se kuuli Jiin äiti-huudon ja kääntyi. Jii tuli meidän kanssa. Matkalta mommy vielä laittoi Moolle viestin, että ollaan koirapuistossa, joten Mookin tuli sinne, koulusta suoraan.

Meillä oli siellä hurjan kivaa! Juostiin ja riehuttiin kunnes ei enää jaksettu. Moo vähän koulutti Timmyä. Istu. Paikka. Odota. Tule. Odottaminen me tosin jo osataan, kumpikin jopa!

Sitten siellä tapahtui jotain tosi outoa. Joku nainen tuli sinne koirapuistolle ja päästi koiransa sinne pienten aitaukseen missä mekin oltiin. Se jäi itse sinne portin toiselle puolen, mitä mommy vähän ihmetteli. Sitten se nainen katosi kokonaan! Sen koira kakkasi sinne puistoon ja sitten se alkoi nousta Timmyn selkään ja yritti panna mommyn jalkaakin. Eikä sitä naista näkynyt missään. Mommy nosti sen monta kertaa Timmyn selästä pois ja kerran se koira meinasi vähän näykkäistä mommyn kättä hermostuessaan.

Me meinattiin jo lähteä sieltä pois, kun Jii huomasi, että se nainen istui autossaan lukemassa lehteä! Mommy tarttui sitä koiraa valjaista ja talutti sen sinne autolle. Se nainen ei edes huomannut niiden tulevan ennen kuin mommy avasi sen auton oven ja antoi tulla täyslaidallisen. Nainen ei osannut sanoa mitään, otti vain koiransa ja sitten ne lähti. Mommy otti auton rekkarin ylös ja miettii nyt, tekisikö siitä ilmoituksen jonnekin.

Siinä vaiheessa oltiin jo oltu siellä puistossa aika pitkään, joten ei mekään siellä enää kauan viihdytty vaan lähdettiin siitä kotia kohti. Moo sai idean viedä meidät bussilla! Me ei oltukaan ikinä ennen oltu bussissa, joten vähän jännitti nousta kyytiin. Hyvin se meni. Siellä me istuttiin nätisti, kuin vanhat tekijät ja mommy, Moo ja Jii totesivat, ettei se ongelma tule olemaan, jos joskus meidän kanssa oikeasti tarvii matkustaa bussilla jonnekin. Ei tietenkään! Mehän ollaan ihan maailmanmatkaajia!

t. Meggie ja Timmy