Juhlaluut

Viikko sitten siitä tuli vuosi, kun pääsin ikiomaan kotiin perheenjäseneksi. Olin silloin hämmentynyt, vähän peloissani, arka. Yritin parhaani mukaan miellyttää uusia ihmisiäni, jotta he tykkäisivät minusta. Vähän kerrassaan aloin rentoutua ja luottaa heihin. Meggie-siskon kanssa meillä synkkasi heti hyvin ja nyt ollaan ihan koirasisarukset - kinataan ja ollaan vähän kateellisia ja telmitään ja nukutaan vieretysten <3

Ihan juhlapäivänäni ihmiseni unohtivat päivän kokonaan, kunnes sitten sunnuntaina mommy sen muisti! Daddy silloin grillasi heille sellaisen ison tomahawk-pihvin, jossa on ihan hirveän iso luu. Olivat syöneet sellaisen pivin kerran aikaisemminkin ja säästäneet luun, ja sitten sunnuntai-iltana me saatiin ne isot juhlaluut kaluttaviksi! Siinä sitä aikaa vierähtikin jokunen tovi! Ai että oli herkkuluu!

Siinä meidän kalutessamme luita pihaan möngersi siili. Siihen se tuli, ihan lähelleni. Lähti pois ennen kuin ehdin alkaa haukkua, mutta palasi hetken perästä. Minä olin valmiina ja aloitin ihan huikean haukkukonserton ja tanssin siilin ympärillä. Se meni ihan palloksi, enkä mitenkään päässyt siihen käsiksi. Meggiekin heräsi ja yritti osallistua sieltä kauempaa, sen naru kun ei yltänyt siilin luo saakka. Ei meille kauan sitä riemua kuitenkaan suotu, vaan meidät vietiin sisään. Mommy sanoi, että sen kävi siiliä sääliksi ja sitten vielä vei sille meidän ruokaakin illalliseksi! Pehmosydän. Siili on saalis, ei kaveri, sanon minä!

t. Timmy