Tietty me tiedetään mitä tarkoittaa "snack", "meaty strip", "crunchy bits/bites" ja "food". Ja kun tullaan lenkiltä kotiin, mommy sanoo aina "home" ja "hungry dogs?" ja sillon me tiedetään, että ruokahan se meitä odottaa! Ja kun ruoka annetaan, pitää odottaa että annetaan lupa "ole hyvä". Minulle se ei ole ongelma, kun en yleensäkään mene heti syömään, mutta Timmy olisi heti ruokansa kimpussa muuten!
Kun ollaan lähdössä ulos, meille sanotaan joko "ulos" tai "for a walk", kumpikin me tajutaan. Ja sitten tullaan luokse, kun meitä kutsutaan, "tule" tai "come". Tunnetaan me nimemmekin, vaikka Timmy kyllä tulee yleensä luo silloinkin kun vain minua kutsutaan, se kun on semmoinen innokas poitsu.
Kävelyllä Timmylle joutuu aina välillä sanomaan "don't pull". Sitten se muistaa sen vähän aikaa, kunnes vetää uudestaan. Aamukävelyllä mommy kehottaa meitä tarpeille sanomalla "poop time!" Useimmiten me silloin kiltisti tehdään tarpeemme metikköön, paitsi jos siellä on huomiokärppiä kuten pupuja, oravia, muita koiria tai jotain muuta muuten vaan kiinnostavaa.
Kotiin tultaessa, tai kun mennään pihalta sisälle, komento kuuluu "sisälle" ja silloin tiedetään, että pitää mennä portaat ylös ja kotiin sisään. Kadun yli mentäessä riittää "yli" niin me jo mennään. Kotona eteisestä ei saa olkkariin mennä ennen kuin lupa on annettu. "Istu", "odota", "ole hyvä!".
"Odota" ja "ole hyvä" on muissakin tilanteissa käytössä ja tiedetään me myös mitä tarkoittaa "paikka". Timmy myös ojentaa tassunsa, kun sille sanoo "anna tassu". Minä en moisista turhista jutuista perusta. Minä vaan näytän tassua kun haluan ulos, tai herkkua, tai huomiota. Ja nousen kahdelle jalalle, kun oikein paljon haluan huomiota. Timmy kuopii etutassullaan huomiota kaivatessaan ja sanoo "grunt".
Oikein kovasti innostuessaan Timmylle pitää sanoa "alas" ja "calm". Silloin se ymmärtää, ettei huomiota tule ennen kuin se on istunut ja odottaa nätisti. Aika vaikeeta se sille kyllä aina on, malttaa muka istua, kun on ihan täpinöissään!
Yleensä me ollaan aika hyvin käyttäytyviä koiria, meitä aina kehutaan kovin kilteiksi ja muuta, kun ei äristä ihmisille eikä muille koirille, yleensä. Joskus pitää vähän jollekin isommalle murista, mutta yleensä vain jos sellainen ensin murisee meille! Vähän liian sosiaalisesti innokkaiksi mommy meitä sanoo, kun intopiukeena aina hingutaan moikkaamaan vastaantulijoita. Harmittaakin, kun ei aina päästäkään.
Timmy rakastaa kaikkia ihmisiä ja rapsuja, se ei pelkää niitä ollenkaan, mutta minä olen vähän arka ihmisten suhteen vieläkin. En oikein tykkää mennä vieraiden lähelle, saatan nuuhkaista kättä ja sitten peräännyn. Timmy taas kiipeäisi kenen tahansa syliin, jos saisi.
Semmosia juttuja. Niin joo, ja tietty meitä tarvitsee välillä kieltääkin, ymmärretään sekä "ei" että "no". Ja "loppu" ja "stop". Niitä sanotaan etenkin minulle, kun käyn ikkunalla haukkumaan pupuja ja naapuria.
t. Meggie
No comments:
Post a Comment