Maman karvavauvat

Ei se tämä koiranelämä kovin vivahteikasta ole, lopultakaan. Ei ainakaan noin normaaliarjessa. Haukutaan ulkoa kuuluvia ääniä, lojutaan ja torkutaan, vähän välillä leikitään, käydään ulkona haistelemassa hajuja ja jättämässä omia (nyt on muuten huikean hieno haistelusää, kun on uutta lunta eikä kovin kylmä) ja syödään. Laiskanpulskeeta elämään, sanoisi Aleksis Kivi, sanoo mommy.

Vähän jotain jännitystä tähän meidänkin elämäämme on tulossa, kuulemma, kun keväämmällä muutetaan taas uuteen kotiin. Jo me sitä käytiin tuossa kerran haistelemassa ja katselemassakin, eikä se ihan tuntematon paikka meille ole ennestäänkään, sillä se oli mommyn ihanan isoäidin (sillä oli aina meille herkkuja!) koti. Siihen on kuitenkin vielä pari kuukautta aikaa, eikä vielä kotona näy mitään muuton merkkejä.

Pääsin mä kerran pelaamaan Moon kanssa korttiakin! t. Meggie

Maman vauva vaan. t. Timmy

t. Meggie & Timmy