Golf-pallon perässä

Tässä yhtenä iltana lähdettiin kolmisin kävelylle, minä, Jii ja mommy. Läheisen puiston viereisellä nurmimäellä Jii alkoi juoksennella kanssani, ja kun löysin maasta golf-pallon (rakastan golf-palloja!), alkoi Jii heittää sitä minulle. Olin flexissä kiinni, joten vuoroin mommy, vuoroin Jii sitten juoksivat perässäni pallon perään. Jiin kanssa otettiin juoksuskabojakin; voitettiin kumpikin varmaan yhtä monta niistä. Lähinnä siksi, että kun minulla oli tarpeeksi kova vauhti, en saanutkaan palloa napatuksi suuhuni vaan menin ohi. Silloin Jii voitti ja sai pallon :D

t. Meggie

Sylikoira

Minä olen sellainen "little boy in a big boy body", niinkuin mommy ja daddy aina sanoo. Tykkään nyhjätä sylissä ja olen aina valmis vastaanottamaan rapsuja. Nukun mommyn jaloissa kiinni, ja minusta on ihan parasta makoilla sohvalla mommyn vieressä. En minä toki pelkästään mommyn hellyyttä kaipaa, vaan ihan kaikkien! Mutta mommy sitä eniten minullekin jaksaa jakaa - ehkä siksi kun se on äiti ja äidit on sellaisia.

Olen vähän iso kannettavaksi, mutta koska en omin jaloin halua suihkuun kävellä ja osaan muutenkin olla joskus vähän itsepäinenkin (en kyllä mitään Meggieen verrattuna! mommy ja daddy sanookin, että onneksi se on sellainen carry-on size dog), täytyy minuakin välillä kantaa. Ei se minusta ole ollenkaan hullumpaa, että nostetaan välillä syliinkin! Toisinaan peruutan itse peppuni lattialla istuvan ihmisen syliin.

t. Timmy

Pupuja, oravia, kissoja...

Mommy sanoo, että meidän illan viimeisistä pissakävelyistä on tullut ihan mahdottomia. Aina näkyy jotain kissoja tai pupuja tai oravia (ja välillä aamullakin) ja sitten me sännätään peräään niin että meinaa mommylta ja daddyltä lähteä käsivarsi sijoiltaan. Eikä ne silti koskaan päästä meitä oikeasti jahtaamaan niitä, ei vaikka kuinka mangutaan. Aika tylsää.

Mut saadaan me sitten kotona herkkuja, välillä ainakin. Moo ja Jii on opettaneet meitä istumaan ja odottamaan ja tulemaan herkun luo vasta pyynnöstä. Ja mommy taas on opettanut odottamaan nätisti istuen ulos lähtemistä. Mut välillä saadaan tanssiakin - ollaan aika pitkiä koiria kahdella jalalla!

t. Meggie ja Timmy

Loikoilua ja iltalenkkiä

Me ollaan Timmyn kanssa ihan parhaat kamut. Nukutaan ja torkutaan välillä ihan läjässä ja välillä vierekkäin kerällä, firefox-moodissa kuten mommy sanoo, tai milloin mitenkin. Välillä me painitaan ja leikitään ja ulkoillaan.

Timmykin on innokas ulkoilija sännätään molemmat eteiseen aina kun arvellaan, että nyt vois päästä ulos! Timmy osaa hienosti istua komennosta odottamaan (no, joskus mommy tarvii vähän auttaa pepusta), ja minullekin mommy sitä opettaa. Ennen en suostunut millään, mutta nyt olen alkanut vähän hogata tätä "istu"-käskyä.

Timmy ei vieläkään saa tehdä pitkiä lenkkejä, joten välillä mommy vie vain minua tuonne pelloille juoksemaan. Kuten tänäkin iltana. Samalla se koittaa opettaa mulle käskyjä kuten "odota" ja "tule". Ja kyllähän minä odotan ja tulen, ainakin jos mommyllä on herkkupala kädessä!

t. Meggie

 

Kutsumua

Me tullaan kumpikin kadulta. Jossain vaiheessa joku ei ole meitä halunnut. Ei me osata kertoa, mitä kaikkea meille on tapahtunut; mommykin vain voi arvailla meidän reaktioiden perusteella (esim. siitä miten Meggie sävähti kävelysauvaa, kun daddy ekan kerran otti sauvansa keväällä metsälenkille, jne.). Nyt meillä on hyvä koti, jossa meitä rakastetaan, eikä kukaan kiusaa. Ei meitä kotona nimitellä, mutta onhan meissä huonotkin puolemme. Niistä esim. Meggien itsepäisyys ei päässyt mukaan tähän kuvaankaan. Oleellista on kuitenkin, että meidän perhe näkee meidän hyvät puolet, meidät ihanina, älykkäinä, uskollisina rakastavina - mitä me ollaankin! Ja ollaan kiitollisia siitä rakkaudesta mitä me saadaan tässä meidän omassa kodissa.

Ketään ei saa kiusata ja nimitellä. Se ei ole sen parempi kuin että hakkaisi kepillä. Mommy tietää, sitä kuulemma kiusattiin koulussa melkein koko kouluikä. Mommy kertokoon kuitenkin itse oman tarinansa omassa blogissaan.

#kutsumua

t. Meggie ja Timmy