Talon tavoille

Mitäs minä nyt olen täällä ollut, ikiomassa kodissani? Reilut kolme viikkoa. Tassun satuttamisesta huolimatta olen vähän kerrassaan oppinut talon tavoille. En ole ihan sinut portaiden kanssa vieläkään (eikä se tassutapaturma tietenkään ole sitä helpottanut), enkä näin mielelläni niitä kulje. Mommy ja daddy joutuvatkin iltaisin aina vähän "tuuppimaan", että vaivaudun sohvalta alas ja portaat ylös makkariin. Päiväsaikaan en sinne ravaile ollenkaan, vaikka Meggie tykkääkin käydä siellä daddyn kanssa välillä päivätorkuilla. Alimpaan kerrokseen en ole montaakaan kertaa mennyt.

Mommy on tämän talon koiranruuanlaittaja. Ei siis ihme kai, että aina kun mommy on poissa, on huoli kova, ja ilo ylimmillään, kun se tulee takaisin. Etenkin, jos poissaolo ajoittuu noin suunnilleen ruoka-aikaan, kuten esimerkiksi näinä mommyn tanssituntipäivinä. Daddy on ruokkinut meidät ehkä pari kertaa, mommyn ollessa poissa liian myöhälle saakka.

Mommy ja daddy koittivat vähän puolivillaisesti opettaa minut nukkumaan pedillä lattialla sängyn sijaan. Mutta kun Meggiekin kerran saa kyhnyttää yöllä mommyn kyljessä, tahdon minäkin. Ja mommy on tasapuolinen. Niinpä minäkin saan nukkua sängyn lämmössä, turvallisesti ja mukavasti mommyn jaloissa. Ja päiväsaikaan torkun mieluiten sohvalla. Monesti siinä ollaan minä ja Meggie molemmat, ja mommy meidän välissä tai daddy hassusti sohvan reunalla istuen.

Tassuni voi koko ajan paremmin. Nyt jo ravaan enimmäkseen kaikilla neljällä tassulla ja daddyn harmiksi kokeilin vähän hihnassa vetämistäkin. Sain aika ankaran "ei saa vetää" -kiellon. Muutaman kerran kokeilin vielä uudestaan, mutta aina sama kielto. Minkäs minä, kun olisin halunnut mennä kovempaa kuin mitä daddy käveli! Olisin halunnut ehtiä Meggien viereen haistelemaan kaikkia niitä ihmeellisiä hajuja! Mutta kuulemma autotien vieressä jalkakäytävällä pitää kulkea nätisti vierellä, ja vielä puskan puolella. Kulman takana daddy löysäsi flexin.

t. Timmy

 

Yhdessä ja erikseen

Oltiin tänään mommyn kanssa ihan kaksistaan tuolla pelloilla juoksemassa (tai minä juoksin, ei mommy), kun ei Timmy voi vieläkään lähteä pitemmille lenkeille. Ei, vaikka se jo tänään yhdellä kävelyllä mommyn ja mun kanssa käytti melkeen pelkästään kaikkia neljää jalkaa. Minä säikytin yhden pulun ilmaan siitä pellon vierestä ja nautiskelin vapaana juoksemisesta.

Myöhemmin lähdettiin tosiaan kolmistaan kävelylle, daddyn tehdessä ihmisten ruokaa. Mommy oli meidät jo ruokkinut. Sillä on aina keittiössä vartio, teki se siellä mitä tahansa. Timmykin taitaa vähitellen oppia, että kun mommy on keittiössä, kandee olla huudeilla. Siltä aina tippuu jotain lattialle, ja välillä saa makupaloja. Ja ruokaa me odotetaan aina tosi malttamattomina. Minäkin olen oppinut, että ruoka syödään heti eikä vähän ajan kuluttua; muuten se laitetaan pois, koska muuten Timmy yrittää syödä sen.

t. Meggie

Mommyn poika

Tassuni ei ole enää ollenkaan niin kipeä. Varaan sille jo aika paljonkin. Silti, kun haluan juosta lujempaa, loikin eteenpäin kuin kenguru, sanoi daddy. Kotosalla olen välillä vähän leikkinyt Meggien kanssa, välillä vähän pehmoilla, mutta otinpa minä tänään pupupehmon leikin sijaan tyynykseni. Mommyn mielestä se oli supersööttiä.

Minusta on tulossa ihan mommyn poika, tykkään hakeutua sohvalle mommyn kainaloon makoilemaan ja rapsuja pyytelemään. Kyllä minä siis rakastan ihan koko perhettäni - on niin suloista, kun Meggiekin ekaksi aamulla antaa pusuja. Rapsuja minä kaipaan paljon! Niin paljon, että välillä menen vaikka Meggien päälle, jos uskon, että sillä saan huomiota. Mommy ja daddy eivät oikein siitä tykkää ja työntävät minut pois Meggien päältä. Megs ei tunnu olevan moksiskaan.

Minä olen myös alkanut oppia, että täällä talossa pääsee ulos, kun näyttää istuessaan tassua. Silleen Meggie näyttää tarpeensa päästä ulos, olen se siltä oppinut. Aikaisemmin minä vain kurnin, kun halusin tarpeilleni. Sekin näytti toimivan kyllä, mutta ehkä tuo tassun antaminen on kivempi tapa?

t. Timmy

 

Barometri-koira

Taas ukkostaa. Rytisee ja paukkuu. Minä tiesin sen jo ennen kuin mommy ja daddy kuulivat ensimmäistäkään jyrähdystä ja aloin täristä. Sisäinen barometrini tiesi kertoa ukkosen lähestyvän. Mommy on jo oppinut laittamaan ThunderShirtin minulle heti kun huomaa minun alkavan vapista, se helpottaa oloani hieman, joskaan ei vie kaikkea pelkoani pois.

Timmyn jalka sen sijaan voi päivä päivältä paremmin. Tänään se on jo vähän yrittänyt leikkiä kanssani ja noilla meidän leluillakin, ajan käytyä täällä sisällä pitkäksi. Nimittäin vaikka Timmy kulkee ulkonakin jo aika rivakasti - joskin tassu ylhäällä (kaikkia neljää se käyttää vain kulkiessaan hitaasti), Timmy on kuitenkin määrätty lepäilemään mahdollisimman paljon.

Niinpä tänäänkin daddy lähti vain minun kanssani pitemmälle ulkoilulenkille, Timmyn jäädessä pitämään seuraa etätyöskennelleelle mommylle ja jyystämään puruluutaan. Sitten kun kotiin tultiin, ensimmäinen, jota menin tervehtimään oli Timmy. Monta suukkoa Timmylle, ja vasta sitten menin moikkaamaan mommyä ja Jiitä, joka hengaili siinä sohvalla myös. Timmystä on jo tullut minulle ihan tärkeä

t. Meggie

 

 

Tassu kipeänä

Toissapäivänä oltiin taas Meggien kanssa koirapuistossa. Ravattiin peräkanaa, kun yhtäkkiä vasempaan etutassuuni alkoi sattua ihan hirveästi! Istahdin nuolemaan tassuani, ja daddy tuli siihen katsomaan, mikä minulle tuli. Ensin mommy ja daddy ajattelivat, että olin ehkä astunut johonkin piikkiin tai lasinsiruun tai johonkin, mutta tassuni ei vuotanut verta, ja daddy huomasi kuopan siitä juoksureitiltäni. Olin siihen vissiin astunut, satuttaen varpaani.

Linkutin kotiin, pystyin vähän laittamaan jalalle painoa, mutta myöhemmin päivällä torkkujen jälkeen kipu vain koveni ja pidin tassua yhä enemmän ylhäällä. Seuraavana aamuna, eilen, ei tassulle kärsinyt astu ollenkaan, enkä antanut kenenkään koskeakaan siihen, niin kipeä se oli! Mommy varasi minulle ajan eläinlääkäriin.

Se eläinlääkäri oli kyllä oikein kiva muuten, mutta hitsi että sattui, kun se väkisin kokeili tassuani! Mommy ja daddy pitelivät minua paikoillaan parhaansa mukaan ja olipa minulla kuonokoppakin, mutta vinguin ja riuhdoin. Lääkäri tuli siihen tulokseen, että luultavasti siellä varpaissa on jänteet tai nivelsiteet venähtäneet, ja antoi minulle kipulääkepiikin ja rauhoittavankin piikin, ja sitoi tassuni kääreeseen. Kohta olinkin jo aivan muissa maailmoissa, enkä jaloillani pysynyt.

Loppupäivä menikin lääketokkurassa. En mitään syönyt edes, makoilin vain. Tänä aamuna lääketokkura oli helpottanut, ja lopulta puolilta päivin söin aamupalanikin hyvällä halulla. Tassuni ei enää ole niin kovin kipeä - toki olen saanut vielä särkylääkettä tänäänkin, mutta lääkärin mukaan en pystyisi astumaan jalalla silti, jos se olisi murtunut tai revähtänyt. Nyt minä pystyn vähän varaamaan siihen ja hyppelen juomaan ja ulos tarpeilleni enimmäkseen vielä kolmella jalalla, mutta lasken useimmiten vasemmankin tassun maahan seistessäni ja kävellessäni hitaammin.

Toivon mukaan tassuni tästä paranee, koska jos se taas kipeytyy, on se uusi eläinlääkärikeikka, eikä se ollut ollenkaan hauskaa!

t. Timmy