Ulkona on hurrjan kylmä! Ei tämmöinen pieni espanjalaiskoira ole moista kylmyyttä koskaan kokenutkaan! Pärjään hätäseen pikkupisun verran ilman ulkovaatteita, lyhyen kävelyn yhdellä takilla, mutta aina kun lähdetään yhtään pitemmäksi aikaa ulos, saan päälleni sekä villurin että takin. Se on minusta jo vähän noloa, ja luimistelen nolona takkeineni eteisessä ennen ulos lähtöä.
Raikkaassa talvi-ilmassa unohdan nolouteni ja painelen menemään hajujen perässä. Lumi on ihan parasta! Kaikki hajut ihanasti pinnalla ja helposti seurattavissa! Ja vähänkö ihanaa työntää kuono lumeen ja kaivaa lunta etukäpälillä! Takajalat alkavat tosin kovin helposti vapista, nutuista huolimatta, kun seisahdun paikalleni. On niin kylmä, että huh!
Kotona onkin sitten mukava käpertyä kerälle sohvalle tai sängylle, heti kun olen riehunut ulkoatuloriehuni. Ja ehkä mutustellut yhden denta sticksin, silloin kun minulle sellainen annetaan. Ne ovat herkkua! Hypin takajaloillani tänäänkin, kun huomasin Moon kaivavan minulle sellaista pussista. Ihan totta, minä osaa hyppiä kahdella jalalla!
No comments:
Post a Comment