Pitkiä automatkoja, poroja ja paljon puroja

Vähän yli viikko sitten mommy ja daddy pakkasi kamalasti kamaa auton takaluukkuun ja sitten ne vei autoon meidän pedit ja lopulta meidätkin. Timmy meni siivosti takapenkille nukkumaan pedilleen, mutta minä vaan läähätin ja tärisin etupenkillä daddyn jalkatilassa (missä minun petini oli) ja yritin kiivetä ylös. Silleen se meni, se ensimmäisen päivän ajomatka. Pysähdyttiin monta kertaa jaloittelemaan ja vähän vettä hörppäämään, mutta aina vaan mentiin takas autoon, kunnes oltiin lopulta meidän yöpaikassa Kempeleellä. Välillä siinä satoikin niin vallan mahdottomasti ja ihan varmasti ukkostikin, varmasti! Silloin oltiin Vaskikellossa tauolla, muttei kyllä ulos menty ollenkaan.

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa ja taas tuli ukkonen, tällä kertaa Rovaniemen kauppa-pysähdyksellä. Onneksi mommy oli meidän kanssa autossa odottamassa, sillä välin kun daddy kävi ruokaostoksilla. Rovaniemen jälkeen mommy päättikin laittaa petini takapenkille ja pienen protestoinnin jälkeen aloin jopa torkkua siellä. Mommyn mielestä matkan suuri ihme oli se, että minä opin rentoutumaan autossa! Itse asiassa, Timmyn kanssa suorastaan innostuttiin siitä autoiluhommelista niin paljon, että siellä reissussa aina aamuisin aamupalan jälkeen oltaisiin vaan hypätty autoon. Timmy enimmäkseen nukkuu autossa, mutta minä välillä katselen ikkunasta vilistäviä maisemiakin.

Siellä Lapissa oli ihan erilaista kuin täällä kotona. Ensinnäkin meillä oli sellainen pieni mökki, missä nukuttiin parvella. Me ei päästy itse portaita ylös eikä alas, joten meidät piti aina iltaisin nostaa sinne ja aamuisin sieltä alas. Timmyä varsinkin se touhu pelotti ihan hirveästi! Vähän stressaavaahan se oli olla poissa kotoa, eikä me kumpikaan oikein syöty siellä kunnolla (mitään muuta kuin kuivattuja kanafileitä ja mommyn ja daddyn entrecôten jämäpaloja) ja mahakin oli stressistä sekaisin kumpaisellakin. Nyt kun kotona ollaan, maha toimii taas normaalisti, ja ruokakin maistuu. Mökissä turvallisinta olikin mommyn sylissä tai viekussa.

Toiseksi saatiin juosta mökin pihamaalla vapaana, siis minäkin jopa! Kerran tosin lähdin siitä menemään, enkä kuunnellut, vaikka mommy kuinka huuteli, joten se sitten tuli ja haki minut takaisin pihaan ja laittoi liekaan. Ei me kyllä sitten siinä pihassa oikein kunnolla osattu tarpeitakaan tehdä. Mommy sanoi, että ollaan niin citykoiria, että pitäs taluttaa tienviertä, että osataan kakkia. Mutta ei kai me nyt siihen missä me telmitään? Eikä kauemmaskaan saanut lähteä!

Me ajeltiin siellä Lapissa tosi paljon, erilaisiin paikkoihin missä sitten käveltiin vähän maastossa. Oltiin välillä tunturin huipulla ja välillä suomättäällä ja välillä luontopolulla ja joenvarressa. Hirmusti siellä on puroja joka paikassa ja niissä on ihana viileä raikas vesi! Käytiin aina hörppimässä vettä puroista tilaisuuden tullen. Porojakin me nähtiin ja perään oltaisiin rynnätty, muttei meitä taaskaan päästetty. Ei sitten niin ikinä!

Kotimatka me ajettiin yhden päivän aikana. Yksi pitempi pysähdys Joulupukin maassa, muuten enimmäkseen vaan ajettiin. Ei siinä mitään, me torkuttiin takapenkillä ja oltiin aika hyper-onnellisia kun päästiin taas omaan kotiin (vaikka täällä meteliä pitääkin tuo ilmastointilaite).

t. Meggie & Timmy