Omassa kodissa

Juurihan minä vasta selviydyin lentokoneesta, siitä hirvityksestä, jossa matkustin monta tuntia pienessä kopissa. Selviydyin shokista mukavan naisen kodissa, ehdin levätä muutaman päivän ja jo minua taas vietiin.

Ensin jouduin lähtemään vieraiden mukaan kävellen, sitten minut laitettiin autoon! Olkoonkin, että tuo daddyksi kutsuttu mies piteli minua mukavasti sylissä ja mommyksi kutsuttu nainen rapsutteli rauhoittavasti. Välillä silti tärisytti, kun en ollenkaan tiennyt, mitä tässä nyt tapahtuu.

Käytiin ihan ensiksi ostamassa minulle panta, sillä vaikka valjaat oli ihan jees, ei ne kuitenkaan minulle ollut se paras mahdollinen juttu. Hieno punainen kaulapanta. Mommy kävi myös hakemassa minulle ikioman ruokakupin. Sitten tultiin uuden kotini pihaan, missä portin takana Meggie juoksenteli innoissaan. Ei kuitenkaan vielä menty sisälle, vaan daddy lähti vähän kanssani kävelylle.

Kun tultiin sisälle, Meggie juoksenteli innoissaan ja tuli haistelemaan ja taisi olla vähän ihmeissään kaikesta, ihan niinkuin minäkin! Nyt täällä kuljeskelen tutkiskelemassa paikkoja. Meggiekin on vähän rauhoittunut.

t. Timmy

Timmy

Me käytiin eilen katsomassa semmoista ratonero-poikaa Timmyä ja nyt mommy ja daddy sanoivat, että Timmystä tulee mun uus veli! Timmy tulee huomenna meille uuteen kotiinsa. Sekin on Espanjasta, ja suunnilleen saman ikäinen kuin minä, mutta isompi, painaakin kaksi kertaa niin paljon kuin minä! Toivon, että meistä tulee vielä kaverit. Ainakin eilen meillä oli oikein sopuisa kohtaaminen. Aika sen vasta näyttää kuitenkin. Luulen, että annan Timmynkin kirjoitella tähän minun blogiini sitten!

t. Meggie

Saaressa

Vietettiin mommyn ja daddyn kanssa viikonloppu saaressa. Ihan ensin oli pitkä ajomatka. Alan olla jo vähän tottuneempi autoilija viimeinkin; kun vauhtiin päästään, otan helposti jopa nokoset häkissäni ja alan uikuttaa vasta kun vauhti hidastuu. Jopa minä ymmärrän, ettei sieltä kovassa vauhdissa mihinkään pääse vaikka kuinka panikoisi! Pysähdyttiin Tammisaaressa käymään kaupassa ja mommy haki meille kaikille jäätelöt rannan kioskilta. Minäkin sain ihan omaan kippoon vähän vaniljajätskiä :)

Matkustin loppumatkan mommyn sylissä, kun oli lauttaa ja muuta pysähdystä. Mommyn sylissä on hyvä olla vaikka auto olisi paikallaankin.

Viimeinen pätkä mentiin moottoriveneellä. Minulla on ihan oma pelastusliivi! Olin alkuun vähän ihmeissäni moisesta liivistä ja moisesta veneestä, mutta lopulta nautiskelin tuulesta naamallani. Oli kuuma päivä ja tuuli vilvoitti kummasti!

Perillä meitä odotti isäntäväen mäyräkoiravanhus Åke. Se ei jaksanut minusta paljon piitata. Tervehti, ja antoi minun touhottaa. Myöhemmin lauantaina sain loppupäiväksi touhotuskaveriksi Jackien, mustan russeli-sekoitus-pojan. Jackien kanssa oli ihan huippua telmiä ja juoksennella ympäriinsä! Harmi vaan, ettei se tullut sitten enää sunnuntaina käymään. Nautin silti itseksenikin vapaudestani. Melkein koko viikonloppu ilman mitään hihnoja ja valjaita ja muita!

Lauantaina kävin välillä hätyyttelemässä joutsenia, mutta ne vaan sähisivät minulle ja mommy ja daddy käskivät antaa niiden olla. Illemmalla metsästin yhden päästäisen. Se oli niin pieni etten oikein tiennyt, miten sen parhaiten saa hengiltä, joten viskelin sitä ilmaan vaan hampaillani, kunnes se kuoli. Uimassakin kävin pari kertaa; en oma-aloitteisesti tosin, mutten minä sitä uimista pelkääkään.

 

Thundershirt ja matkailua

Minä kun olen tällainen vähän hermostuvainen (mommy huomautti, että vähän on melkoinen vähättely...) ja panikoiva tapaus, ostivat mommy ja daddy minulle eilen Thundershirtin. Kokeiltiin sitä heti automatkailuun, ja kyllä se ainakin vähän auttaa rauhoittumaan, vaikkei ihan kokonaan autopaniikkiani pois viekään.

Viime päivät ovat olleet pienelle koiralle täynnä ihmettelemistä, kun toissapäivänä ajeltiin Pohtiolammille (siellä oli ulkohäkissä pupuja! en meinannut karvoissani pysyä! yritin päästä pupujen luo ihan koko ajan ja löytää tien sisälle häkkiin!) ja siitä edelleen Tampereelle. Siellä kävin ensi kertaa ravintolassa! No, ravintolan terassilla, mutta kuitenkin! Sain oman vesikipon ja kaikkea. Illemmalla käytiin vielä kylässä mommyn ystävän luona. Siellä asustaa myös niiden koira Nasse, hollannin pystykorva. Se oli aika iso ja innokas nuori poika, joten vierailu ei ihan ollut leikkiä ja touhua, vaan meidät piti pitää erillään.

Eilen ajettiin Tammisaareen, missä kuljeskeltiin aikamme ja sitten mentiin yhden ravintolan terassille, kun mommy ja daddy halusivat juotavaa. Jatkettiin siitä vielä Hankoon asti, missä mommy ja daddy söivät yhdessä ravintolassa ja sitten kuljeskeltiin rantateitä. Bongattiin koirien uimaranta ja pääsin juoksentelemaan vapaana. Daddy vei minut kertaalleen uimaankin; itsehän vain vähän kastelin tassuja. Siellä yksi toinen vain himpun minua isompi narttu ensin leikki kanssani ihan kivasti, mutta kävi sitten agressiiviseksi ja daddy joutui tulemaan hätiin, kun se yritti purra minua niskasta!

 

Hurja ukkonen

Oltiin ihan vaan ulkona. Sitten alkoi kuulua kummaa jyrinää. Mommy ja daddy sanoivat ukkosen olevan tulossa, ja mentiin kaikki sisälle. Istuin vähän hermostuneena sohvalla ja sitten räsähti. Oikein sellainen salama, että oksat pois! Aloin täristä ja vapista ja hyperventiloida ja mommy ja daddy päättivät siirtyä kanssani alas kellariin tv-huoneeseen. Sinne ei ukkonen kuulunut ihan niin pahasti, mutta kuului silti. Vapisin peloissani kokonaisen elokuvan ajan. Rauhoituin vasta kun mommy vei minut kävelylle leffan jälkeen.