Monday, July 31, 2017

Muuttoa ja Lapin reissua

Onhan tässä aikaa vierähtänyt. Kevään korvilla huhtikuussa muutettiin uuteen kotiin. Se on aina aika pelottavaa ja meillä kesti taas kuukauden päivät sopeutua uuteen ympäristöön ja alkaa tuntea olevamme kotonamme uudessa kodissa.



Tämä on paljon kivempi koti kuin se edellinen. Yläkerta on iso ja avara ilman väliovia. Portaat ovat leveät ja helpot kulkea. Meillä on paljon tilaa kulkea ja monta sohvaa ja sänkyä, joilla makoilla. Uudet ulkoilualueet on kivat - on hiekkatietä ja metsäpolkua, kalliota ja nurmea, lammikkoa ja merenrantaa. Meidän piha on vähän kummallinen: meillä on oma pieni terassi, mutta aika usein mennään pensaiden välistä isommalle rivitalon yhteiselle nurmialueelle.

  






Mommyn ja daddyn lomalla meillä oli täällä isot juhlat kun ne meni lomansa aluksi naimisiin. Hirmusti porukkaa meidän pihalla. Meggiä se ihmismäärä hermostutti, joten Jii meni jossain vaiheessa iltaa Meggien kanssa omaan huoneeseensa omaan rauhaan. Timmy taas on varsinainen bile-koira, kulki ihmisen luota ihmisen luo rapsuteltavaksi ja nautti väkijoukosta ja huomiosta.

Sitten lähdettiin taas viikoksi Lappiin. Siihen samaan mökkiin, jossa on ne kamalat portaat parvelle. Tänä vuonna siellä oli ihan kamalasti sääskiä ja yhtenä päivänä sinne pölähti hurja parvi isoja paarmoja. Ne söi meidän karvattomat alavatsat ihan punaisille pilkuille! Matkustettiin taas paljon autossa (onhan sinne pitkä matka, ja lisäksi ajettiin yhtenä päivänä ihan Suomen pohjoisimpaan kolkkaan ja toisena päivänä vähän kullanhuuhdontaa sun muuta katselemaan ja vähän muutenkin) ja katseltiin poroja ja ohikiitäviä maisemia, mutta parasta oli, kun saatiin juosta pihalla vapaina ja telmiä sydämemme kyllyydestä!




















Friday, March 17, 2017

Kevättä rinnassa

Ei siitä niin kauan ole, kun vielä oli lunta joka paikassa ja parasta hupia oli kaivaa hankeen kuoppia. Eikä monta päivää siitä, kun vielä satoi uuttakin. Nyt sataa vaan vettä. Silloin meitä nukuttaa. Kuka tuonne sateeseen haluaisi? Koiranilma, pyh!


Kuvat: Reetu


Eilen olin ihana aurinkoinen päivä. Se sai meidät hyrräämään, eikä millään meinattu antaa mommyn tehdä töitä, kun olisi pitänyt vaan päästä ulos nuuhkimaan kevätilmaa ja haistelemaan niitä kaikkia ihania hajuja, jotka keväisin leijuu ilmassa ja pensaissa ja kaikessa. Sitten työpäivän päätteeksi mommy veikin meidät mukavalle leppoisalle reilun tunnin kävelylle, jolla saatiin ihan rauhassa pysähdellä haistelemaan maita ja mantuja.



t. Meggie & Timmy

Saturday, February 25, 2017

Hiirijahti

Tällä kertaa, tuossa pari päivää sitten, me jopa nähtiin se mitä jahdattiin. Mommykin sen näki. Pieni ruskea hiiri (tai päästäinen tai mikä lie). Se vipelsi aivan Timmyn nenän vierestä, mutta Timmy oli liian hidas, eikä ihan ehtinyt napata sitä ennen kuin se livahti kiven koloon. Me sitten molemmat yritettiin sitä kaivaa sieltä ulos, toinen toisella ja toinen toisella puolen sitä kahden kiven välikköä, missä hiiri lymyili.

Jostain raosta se pääsi livistämään pakoon, muttei se pitkälle päässyt pötkimään, kun minä jo sain sen napattua. Se oli niin pieni, etten taaskaan oikein tiennyt, mitä sille olisi pitänyt tehdä, tai miten se olisi pitänyt tappaa, joten viskasin sen ilmaan ja se tumpsahti hankeen ja katosi. Olin aivan häkeltynyt, kunnes hiiri vipelsi ulos hangesta ja nappasin sen taas ja viskasin sen taas. Tällä kertaa se tokeni heti ja viipotti takaisin koloonsa piiloon. Silloin mommy sanoi, että nyt riitti, hiiri meni jo, ja komensi jatkamaan matkaa.



t. Meggie

Monday, February 20, 2017

Rottajahdissa

Tänään satoi lunta jäisen maan päälle. Mommy liukasteli aamulenkillä moneen kertaa, vaikkei me edes vedetty sitä. Tuolla pihan alalaidalla on vielä vanhaa kovaa lunta iso kasa entisen kasvimaan päällä ja sieltä on monet kerrat koitettu kaivaa rottia. Siihen me pysähdyttiin taas kaivamaan sillä aikaa kun mommy postasi liukastelustaan facebookkiin. Ei me taaskaan rottia löydetty, vaikka yritys oli kyllä kova!




Me oltiin tuossa reilu viikko sitten taas kylässäkin, mommyn isän luona. Siellä on kaikenlaisia jänniä hajuja haisteltavaksi, mutta turvallisin paikka on mommyn viekussa.


t. Meggie & Timmy

Sunday, February 5, 2017

Maman karvavauvat

Ei se tämä koiranelämä kovin vivahteikasta ole, lopultakaan. Ei ainakaan noin normaaliarjessa. Haukutaan ulkoa kuuluvia ääniä, lojutaan ja torkutaan, vähän välillä leikitään, käydään ulkona haistelemassa hajuja ja jättämässä omia (nyt on muuten huikean hieno haistelusää, kun on uutta lunta eikä kovin kylmä) ja syödään. Laiskanpulskeeta elämään, sanoisi Aleksis Kivi, sanoo mommy.

Vähän jotain jännitystä tähän meidänkin elämäämme on tulossa, kuulemma, kun keväämmällä muutetaan taas uuteen kotiin. Jo me sitä käytiin tuossa kerran haistelemassa ja katselemassakin, eikä se ihan tuntematon paikka meille ole ennestäänkään, sillä se oli mommyn ihanan isoäidin (sillä oli aina meille herkkuja!) koti. Siihen on kuitenkin vielä pari kuukautta aikaa, eikä vielä kotona näy mitään muuton merkkejä.

Pääsin mä kerran pelaamaan Moon kanssa korttiakin! t. Meggie

Maman vauva vaan. t. Timmy










t. Meggie & Timmy