Minähän siis EN pidä vedestä yhtään! En mene uimaan omasta vapaasta tahdostani; päin vastoin, katselin toissapäivänä kovin huolissani toisen koiran uimista Vantaanjoessa. Tänään oltiin retkellä järvenrannalla, ja kaikesta huolimatta päädyin uimaan minäkin. En siis vapaasta tahdostani, edelleenkään, mutta daddy nosti minut ensin kahlaamaan rantaveteen, ja myöhemmin vähän syvemmälle, mistä minun piti ihan uida rantaan.
Matalassa rantavedessä kahlaaminen ei ollut kummoistakaan. En minä siinä erityisemmin viihtynyt, mutten heti singahtanut rantaankaan. Uiminen sen sijaan. Olisittepa nähneet mitä vauhtia kroolasin rantaan ja kipusin ylös vedestä ravistelemaan itseni! Aurinko kuivatti turkkini melko nopeasti, etenkin kun uinnin jälkeen sinkoilin ja juoksentelin ympäriinsä. Ei se nyt sentään paniikin aihe ollut, muttei elämäni mukavinkaan kokemus.
No comments:
Post a Comment