Taas ukkostaa. Rytisee ja paukkuu. Minä tiesin sen jo ennen kuin mommy ja daddy kuulivat ensimmäistäkään jyrähdystä ja aloin täristä. Sisäinen barometrini tiesi kertoa ukkosen lähestyvän. Mommy on jo oppinut laittamaan ThunderShirtin minulle heti kun huomaa minun alkavan vapista, se helpottaa oloani hieman, joskaan ei vie kaikkea pelkoani pois.
Timmyn jalka sen sijaan voi päivä päivältä paremmin. Tänään se on jo vähän yrittänyt leikkiä kanssani ja noilla meidän leluillakin, ajan käytyä täällä sisällä pitkäksi. Nimittäin vaikka Timmy kulkee ulkonakin jo aika rivakasti - joskin tassu ylhäällä (kaikkia neljää se käyttää vain kulkiessaan hitaasti), Timmy on kuitenkin määrätty lepäilemään mahdollisimman paljon.
Niinpä tänäänkin daddy lähti vain minun kanssani pitemmälle ulkoilulenkille, Timmyn jäädessä pitämään seuraa etätyöskennelleelle mommylle ja jyystämään puruluutaan. Sitten kun kotiin tultiin, ensimmäinen, jota menin tervehtimään oli Timmy. Monta suukkoa Timmylle, ja vasta sitten menin moikkaamaan mommyä ja Jiitä, joka hengaili siinä sohvalla myös. Timmystä on jo tullut minulle ihan tärkeä
t. Meggie
