Hiirenmetsästystä

Toissapäivänä löysin Reen huoneesta hiiren hajun. Aloin haukahdella kimakasti, yritin kaivautua rahin alle, möyrin Reen sängyn alla, yritin päästä kirjahyllyn taakse huoneen nurkkaan ja mourusin. Ree antoi minun touhuta ja lopulta hiiri singahti jostakin nurkasta esiin ja paineli vaatekaapin alle. Sieltä sitä yritimme saada ulos molemmat, ja mommy ja Jiikin tulivat auttamaan.

Vaikka olin aivan varma, että nyt se hiiri oli satimessa, se pääsi kuin pääsikin minulta karkuun pinkoessaan hullun lailla mommyn ja teinien yli pakoon. Seurasin sitä, minkä tassuistani pääsin, mutta hiiri ehti kenkätelineen alle koloon, johon en taaskaan yltänyt. Ihmiset repivät kengät ja telineen ulos syvennyksestä, mutta hiiri hyppäsi takkeihin piiloon, enkä taaskaan päässyt siihen kiinni!

Silloin mommy päätti lähteä viemään meitä ulos kävelylle, joten kun hiiri tuli takeista ulos ja yritti mommyn ja daddyn makuuhuoneeseen, seisoin minä haalari päällä ovella. Ree sen hiiren lopulta nappasi ja mommy vei sen laatikossa metsään. Sen haju kuitenkin on vieläkin täällä joka nurkassa, joten minä en ole ollenkaan vakuuttunut, että hiiri oikeasti on poissa!

t. Meggie

Hiirijahti

Tällä kertaa, tuossa pari päivää sitten, me jopa nähtiin se mitä jahdattiin. Mommykin sen näki. Pieni ruskea hiiri (tai päästäinen tai mikä lie). Se vipelsi aivan Timmyn nenän vierestä, mutta Timmy oli liian hidas, eikä ihan ehtinyt napata sitä ennen kuin se livahti kiven koloon. Me sitten molemmat yritettiin sitä kaivaa sieltä ulos, toinen toisella ja toinen toisella puolen sitä kahden kiven välikköä, missä hiiri lymyili.

Jostain raosta se pääsi livistämään pakoon, muttei se pitkälle päässyt pötkimään, kun minä jo sain sen napattua. Se oli niin pieni, etten taaskaan oikein tiennyt, mitä sille olisi pitänyt tehdä, tai miten se olisi pitänyt tappaa, joten viskasin sen ilmaan ja se tumpsahti hankeen ja katosi. Olin aivan häkeltynyt, kunnes hiiri vipelsi ulos hangesta ja nappasin sen taas ja viskasin sen taas. Tällä kertaa se tokeni heti ja viipotti takaisin koloonsa piiloon. Silloin mommy sanoi, että nyt riitti, hiiri meni jo, ja komensi jatkamaan matkaa.

t. Meggie

Fasaanikukko

Pupujen lisäksi meidän pihapiirissä on vaikka kuinka paljon kaikenlaisia lintuja: kottaraisia, puntulkkuja, mustarastaita, västäräkkejä ja talitinttejä ainakin. Ja silloin tällöin näkyy fasaanejakin. Tänään tuolla metsässä tepastelikin oikein iso fasaanikukko! Vähänkö me oltais haluttu napata se!

t. Timmy ja Meggie

Kun orava puusta putosi

Oravat on touhuissaan oikein tosissaan nyt. Ihan joka kävelyllä pitää monta kertaa pysähtyä haukkumaan puissa melskaavia oravia. Koitetaanpa me välillä kiivetä sinne puuhun mekin, jos vaikka maukkaan oravapaistin saisi!

Eilen aamulla orava putosikin - säikähdyksestä? - melkein suuhuni, mutta olin toisella puolen puuta ja hihnani oli tiukalla, joten en ehtinyt napata sitä oikein edes huomata ennen kuin se oli jo puussa taas. Mommy ja daddy nauroivat, etteivät ole ennen nähneet oravan silleen vaan putoavan puusta. Kyllä minua harmitti! Herkullinen oravapaisti olisi ollut niin lähellä!

Näin keväällä tuolla kukkii myös kaikenmoisia kukkasia, joita tutkiskelen. Eläinten hajuja minä niistäkin haistelen, vaikka tytöt kutsuvatkin minua Hemuliksi, kasvitieteilijäksi ja kukkapojaksi.

t. Timmy

Pupufrenzy, osa 2 - the video

Mommy sitten meni ja otti videolle meidän pupufrenzyn. Siittä vaan katsomaan. Varoitus: sisältää kovaäänistä haukuntaa.

t. Meggie & Timmy

Pupufrenzy

Niitä pupuja, niitä loikkii meidän ja naapurin pihalla ihan jatkuvasti. Ja välillä kissoja ja oraviakin. Meggie menee niistä aina ihan sekaisin ja viime aikoina innostus on tarttunut minuunkin. Olisi niin hienoa päästä metsästämään yksi rusakko! Tai city-kani, jänis, kettu, orava, ihan mikä vaan! Ne rusakot, ne on Meggieäkin isompia! Mutta ei me päästä metsästämään. Mommy ja daddy vaan nauraa meidän tuskastuneelle riehumiselle. En tajua, mitä huvittavaa siinä muka on!

t. Timmy

Kissa pihalla

Aikamoista. Meidän pihalla, siis MEIDÄN, kahden terrierin! pihalla istuskeli tänään KISSA paistatttelemassa päivää! Mommy meni sitä kuvaamaan, mutta minua ei päästetty pihalle. Olisin kyllä rökittänyt sen kissan, vaikka mommy sanoikin, ettei minulla olisi ollut mahkuja sitä vastaan, se kun oli melkein Timmyn kokoinen. Mommy ei muista että minä rökitän Timmynkin! No, melkein. Ainakin jos Timmy ei paini kovin tosissaan. Mutta sen kissan olisin rökittänyt, ihan varmasti!

Ei minua päästetty edes kokeilemaan. Jouduin tyytymään haukkumaan sitä avoimesta ikkunasta ja ravaamaan ympäri olkkaria ja makkaria ihan hepulissa. Timmyä ei kissa kiinnostanut. Se vain pureksi narulelua.

Pupuja, oravia, kissoja...

Mommy sanoo, että meidän illan viimeisistä pissakävelyistä on tullut ihan mahdottomia. Aina näkyy jotain kissoja tai pupuja tai oravia (ja välillä aamullakin) ja sitten me sännätään peräään niin että meinaa mommylta ja daddyltä lähteä käsivarsi sijoiltaan. Eikä ne silti koskaan päästä meitä oikeasti jahtaamaan niitä, ei vaikka kuinka mangutaan. Aika tylsää.

Mut saadaan me sitten kotona herkkuja, välillä ainakin. Moo ja Jii on opettaneet meitä istumaan ja odottamaan ja tulemaan herkun luo vasta pyynnöstä. Ja mommy taas on opettanut odottamaan nätisti istuen ulos lähtemistä. Mut välillä saadaan tanssiakin - ollaan aika pitkiä koiria kahdella jalalla!

t. Meggie ja Timmy

Herkkuja ja metstästystä

Timmy on vähitellen alkanut vähän relata täällä. Se on ryhtynyt välillä ihan leikkisäksi ja kaikkea. Noita minun lelujani lojuu siellä ja täällä - minähän en kamalasti leluista välitä, paitsi pehmonalleja tapan mielelläni - ja Timmy on löytänyt palloni ja pehmoni ja aina välillä leikkinyt niillä. Minä ihan mieluusti jaan leluni Timmyn kanssa! Ja sitten me välillä leikitään ja painitaan yhdessäkin. Eilenkin painittiin ja ravattiin ympäri taloa ja käytiin välillä syömässä raksuja ja leikittiin vähän lisää pitkän aikaa. Eilen illalla jaksettiinkin leikkiä, kun ilta oli vähän viileämpi kuin pitkään aikaan.

Viileän illan ansiosta tuo luonto tuolla ulkona oli täynnä hajuja! Taisi kaikki seudun pienet eläimet olla liikkeellä. Me mentiin Timmyn kanssa ihan pöhköiksi niiden hajujen kanssa, koitettiin päästä pusikoihin ja metsästää niitä kaikkia eläimiä. Eihän meitä vapaiksi päästetty, mutta mommy ja daddy antoi meidän vähän tutkia. Yksi siili löytyi yhdestä pöheiköstä, ja rusakko loikki niityllä. Vähänkö yritettiin perään!

t. Meggie

Täällä omassa kodissa on päivä päivältä mukavampaa ja vähän kerrassaan rentoudun. Olen ominut sohvan, mistä Meggie ei kyllä tykkää yhtään. Kyllä me molemmat siihen mahdutaan ihan hyvin, mutta Meggie haluaisi koko sohvan vain itselleen. Meggie käy välillä vähän agressiiviseksi. Minä en ole moksiskaan, mutta mommy ja daddy eivät tykkää siitä. Eivätkä siitä, kun kilpaillaan huomiosta. Saan monesti kuulla, etten saisi puskea väliin, kun Meggie saa rapsuja, mutta kun minä tahdon!

Eiliseen iltaan asti täällä on ollut kotoisan lämmin. Mommy keksi tehdä meille pakastettuja herkkupaloja - kreikkalaista jugurttia, patéta ja nameja jääpalakuutioissa pakastettuna - ja niitä ollaan saatu nyt pari kertaa. Viilentää mukavasti kuumalla. Niin, ja minulla on puruluu, jota tosin saan pureskella vain kun Meggie ei ole lähistöllä, ja sitten daddy osti meille naudan rustoluita toissapäivänä. Minä katselin niitä vähän varauksellisesti, mutta vähän aikaa maisteltuani sain jutun jujusta kiinni minäkin! Meggie on niiden kanssa vanha tekijä ja kävi luun kimppuun antaumuksella.

Minä tykkään loikoilla ja lekotella milloin missäkin. Eilen Moo oli jättänyt huoneensa oven auki, joten minäpä hyppäsin petiin, laitoin pääni tyynyyn ja kävin nokosille. Tyynyt on kiva juttu. Eräänä päivänä käytiin Meggien kanssa kimppanokosille lattialle filttien päälle. Minä kävin hakemassa tyynyn itselleni, jotta on mukavampi torkkua.

t. Timmy

 

 

Yhteiselon alkeita

On se kyllä ihanaa kun on oma kaveri! Ja ihan kamalaa kans! Sen kanssa voi leikkiä, juosta ja touhuta, mutta sitten se vie mun sohvan ja huomiota mun mommylta ja daddyltä, enkä oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Sitten me vähän tapellaan huomiosta ja sohvasta ja sänkypaikasta mommyn vieressä. Mutta seuraavassa hetkessä jo vähän pussaillaan. Olen jo opettanut Timmyn haukkumaan naapureille ja ohikulkijoille, kun ollaan pihalla.

Eilen daddy ja Jii veivät meidät tuonne koirapuistoon juoksentelemaan. Ravattiin peräkanaa kuin pöhköt! Timmy on tosi nopea ja vahva poika, mutta minäpäs pysyn perässä ihan tosi hyvin! Olen paljon ketterämpi juoksija pienuuteni ansiosta. Koirapuistoilun jälkeen oltiin molemmat ihan rättipoikkiväsyneitä ja nukuttiin reporankoina olkkarissa pari-kolme tuntia. En edes jaksanut kuin nostaa pääni mommyn mennessä jääkaapille. Saatiinkin sitten juustoherkkupalat ihan sinne pedille kannettuina ja jatkettiin unia vielä.

Myöhemmin mommyn työpäivän jälkeen lähdettiin vielä pitkälle kävelylle Haltialaan. Siellä peltojen välissä ja laidoilla saatiin kumpikin juosta vapaana. Jolkoteltiin rinnan, tehtiin "team-squirtejä" (pisut peräkanaa samaan kohtaan), tutkittiin pusikoiden hajuja ja telmittiin. Haltialassa saatiin yhteinen vesikippo, josta juotiin sulassa sovussa rinta rinnan ja käytiin sitten pöydän alle varjoon lepäämään.

Kyllä illalla uni maittoi! Ekana yönään meillä Timmy nukkui Moon kanssa, ja minä olin ihan onneton yläkerrassa; mommy joutui laittamaan thundershirtin minulle, että rauhoituin. Mutta eilen Timmykin tuli makkariin nukkumaan. Timmyllä on peti lattialla ja minä nukun siinä mommyn jaloissa kuten aina.

t. Meggie

Täällä omassa kodissa on tosi mukavaa. Rapsutuksia riittää, mutten oikein silti jakaisi huomiota Meggien kanssa. Haluaisin kaiken itselleni! Tässä on vähän opettelemista, että kumpikin saa rapsuja. Meggie on tosi villi ja pippurinen pieni neito, joka aina välillä haastaa riitaa kanssani. Mutta sen kanssa on tosi kiva juosta ja temmeltää ja metsästää! Jos vaan saataisiin juosta vapaina, ihan varmasti metsästettäis yhdessä vaikka sun mitä!

Me ollaan näinä ekoina päivinä ulkoiltu paljon. Minä kuljen hihnassa tosi nätisti; daddy sanoo, että paremmin kuin Meggie, vaikka senhän pitäisi jo oleman konkari! Daddy kuitenkin sanoo, että Meggie on tosi itsepäinen, enkä minä ole ollenkaan niin itsepäinen, vaan tottelen nätisti, kun sanotaan. Vapaana juostessakin pysähdyin ja tulin luokse aina kun käskettiin, vaikken edes välittänyt niistä nameista, joita mommylla oli taskussa. Meggie on aika perso niille.

Ekan yöni nukuin Moon vieressä, mutta nyt Moo ja Jii menivät isälleen, mommy kertoi, joten nukuin yläkerrassa mommyn ja daddyn ja Meggien kanssa. Kävin nukkumaan ensin minulle laitetulle pedille, yöllä siirryin mommyn lattialle heittämien extra-tyynyjen päälle ja aamulla kömmin mommyn viereen. Silloin Megs vähän älähti, mutta daddy otti Meggien sinne mommyn ja daddyn väliin. Mommy sanoi, että siitä tuli nakki kahden hot-dogin väliin!

Täällä talossa on kolme kerrosta ja tuo makkari on ylimmässä kerroksessa. Ne portaat vähän jännittivät minua, ja etenkin se tutkimaton tila siellä ylhäällä. Aivan kuten aiemmin illalla se tutkimaton tila alimmassa kerroksessa, kun mentiin telkkarihuoneeseen katsomaan elokuvaa. Tämä on aika iso talo, jossa on paljon portaita ja liukasta parkettia ja laattalattiaa. Taitaa mennä vähän aikaa, että totun, ja että tulee nurkat tutuiksi niin ettei enää pelota kulkea täällä.

Olen minä aika onnellista poikaa täällä omassa kodissa!

t. Timmy

 

Saaressa

Vietettiin mommyn ja daddyn kanssa viikonloppu saaressa. Ihan ensin oli pitkä ajomatka. Alan olla jo vähän tottuneempi autoilija viimeinkin; kun vauhtiin päästään, otan helposti jopa nokoset häkissäni ja alan uikuttaa vasta kun vauhti hidastuu. Jopa minä ymmärrän, ettei sieltä kovassa vauhdissa mihinkään pääse vaikka kuinka panikoisi! Pysähdyttiin Tammisaaressa käymään kaupassa ja mommy haki meille kaikille jäätelöt rannan kioskilta. Minäkin sain ihan omaan kippoon vähän vaniljajätskiä :)

Matkustin loppumatkan mommyn sylissä, kun oli lauttaa ja muuta pysähdystä. Mommyn sylissä on hyvä olla vaikka auto olisi paikallaankin.

Viimeinen pätkä mentiin moottoriveneellä. Minulla on ihan oma pelastusliivi! Olin alkuun vähän ihmeissäni moisesta liivistä ja moisesta veneestä, mutta lopulta nautiskelin tuulesta naamallani. Oli kuuma päivä ja tuuli vilvoitti kummasti!

Perillä meitä odotti isäntäväen mäyräkoiravanhus Åke. Se ei jaksanut minusta paljon piitata. Tervehti, ja antoi minun touhottaa. Myöhemmin lauantaina sain loppupäiväksi touhotuskaveriksi Jackien, mustan russeli-sekoitus-pojan. Jackien kanssa oli ihan huippua telmiä ja juoksennella ympäriinsä! Harmi vaan, ettei se tullut sitten enää sunnuntaina käymään. Nautin silti itseksenikin vapaudestani. Melkein koko viikonloppu ilman mitään hihnoja ja valjaita ja muita!

Lauantaina kävin välillä hätyyttelemässä joutsenia, mutta ne vaan sähisivät minulle ja mommy ja daddy käskivät antaa niiden olla. Illemmalla metsästin yhden päästäisen. Se oli niin pieni etten oikein tiennyt, miten sen parhaiten saa hengiltä, joten viskelin sitä ilmaan vaan hampaillani, kunnes se kuoli. Uimassakin kävin pari kertaa; en oma-aloitteisesti tosin, mutten minä sitä uimista pelkääkään.

 

Kuumia hajuja

Kevät - tai kesähän nyt jo on sään puolesta! - on täynnänsä ihmeellisiä hajuja ja kaikkea jänskää. Saan välillä kävelyllä kulkea ilman hihnaa, vapaana, ja silloin haistelen joka millimetrin matkaltani. Hihnassa minua aina hoputetaan eteenpäin, kuulemma joka ruohotupsua ei tarvitsisi haistella...

 

Pihalla on hauskaa, vaikka minua kielletäänkin kaivamasta kukkapenkkiä (asetuin sitten vain makuulle sinne aiemmin kaivamaani kuoppaan). Haukun innoissani jokaisen ohikulkijan (jostain syystä ihmiseni eivät arvosta tätä) ja tykkään leikkiä keppileikkiä ja ravata ympäri pihaa!

 

 

 

Golfareita ja pupu

Mommy lähti taas työpäivänsä jälkeen kanssani pitemmälle lenkille, tuonne peltojen ja golf-kentän laitamille. Olen tottunut näkemään siellä lenkkeillijöitä, muita koiria ulkoiluttajineen, pyöräilijöitä, lastenvaunuja ja rattaita, lintuja ja oraviakin. Mutta tänään siellä golf-kentällä oli porukkaa huitomassa palloja kepeillä. Seisoin tuijottamassa heidän touhujaan pitkän tovin!

Lopulta mommy usutti jatkamaan matkaa, ja jatkettiin, puistojen poikki. Erään pensaan alta bongasin vaihteeksi pupun! Se oli jänistä ja rusakkoa pienempi ja lyhytkorvaisempi; mommyn mukaan näytti karanneelta kotipupulta. Aloin haukkua kimakasti ja yritin lähteä pupun perään. Enhän minä mihinkään kuitenkaan päässyt, hihnassa kun olin. Mommy yrittää väittää, että pupu on kaveri, ei lounas (tai päivällinen). Vaikka on se jäniksiä itsekin syönyt!

Rauhoituin minä vähitellen, mutta vielä siinä yhden tiilimuurin kohdalla piti pysähtyä tutkimaan ja nuuskimaan, sillä siitä se pupu oli ihan selvästi loikkinut. Seisoskelin siinä tuokion katsellen siihen suuntaan, mihin pupu oli kadonnut.

 

Lokkien säikyttelyä

Lähdettiin mommyn ja daddyn kanssa sunnuntaikävelylle. Sen piti olla pitkä lenkki (mutta kutistui, kun mommylla ja daddylla oli kuulemma kylmä tuolla tuulessa), joten suunnattiin koulun ohi kohti peltoja. Koulun takana oleva kenttä oli täynnänsä lokkeja. Minähän innostuin, ja vedin daddyn mukanani säikyttelemään lokit karkuun! Olisin mieluusti yrittänyt napata yhden, mutta ei minua taaskaan päästetty. Niinkuin ei eilen aamullakaan sen jäniksen perään, joka lähti metsäpolulta karkuun. Story of my life.

Kissa metsäpolulla

Välillä oli paljon lunta ja kamalan kylmä, mutta nyt tuo kevätaurinko taas paistaa upeasti ja sulattaa lumia. Meidän metsäpolku on ihan jäinen kylmän yön jäljiltä. Tänä aamuna siellä metsässä oli kissa! Sekin oli valjaissa ja hihnassa, mutta olisin niin halunnut mennä ja tapella sen kanssa! Mommy kuitenkin kiskoi minut siitä ohi sallimatta minun edes haukkua.

 

Orava! Tuolla puussa!

Tehtiin mommyn kanssa taas tänään pitkä lenkki tuolta peltojen ja metsien halki. Matkalla tuli vastaan koira toisensa jälkeen, mutta ketään niistä en saanut tervehtiä. Mommy olisi antanut kyllä, osaan olla toisten koirien kanssa todella nätisti, ja mommy tietää miten mielelläni moikkailen muita. Niiden muiden ei annettu tervehtiä vastaantulijoita, ketä varmaan mistäkin syystä.

Siinä vaiheessa kun noin kymmenes koira vain kävelytettiin ohi, aloin hermostua ja ärsyyntyä. Viuhdoin ja revin hihnaani yrittäen päästä sinne suuntaan, missä se viimeisin ohitettu koirapari oli, ja sitten singahdin siihen suuntaan, mistä oli yksi chihu-pari tulossa. Mommy nappasi remmin tiukalle, mutta silti onnistuin vipeltämään suoraan mommyn jalkoihin. Silloin mommy pysähtyi kokonaan ja komensi minut aloilleni ja rauhoittumaan.

Koko pitkän lenkin aikana pääsin moikkaamaan vain kolmea muuta koiraa. Koitin leikkiä niiden kanssa, mutta ne olivat kaikki jo vähän vanhempia, eivätkä ollenkaan innostuneet samalla tavalla kuin minä, "nuoruuden innolla," sanoo mommy. Minun oli siis tyytyminen vain jälkien nuuskimiseen ja olemattomien jahtaamiseen. Sen minkä hihnan perässä pääsin.

Yhden oravan näin kyllä, korkealla puussa. Inhoan sitä, miten ne pakenevat sinne puuhun! Tekisi mieli koittaa kiivetä perässä, mutta en taitaisi päästä alkua pitemmälle. Vähän pitää kuitenkin aina vartioida puuta, josko se vaikka tipahtaisi sieltä alas, suoraan suuhuni, esimerkiksi!

 

Kettu!

Eilen daddy vei minut kävelylle talon takana olevaan metsikköön, missä ei ole katuvaloja, joten kuljeskellaan siellä vain valoisan aikaan (paitsi kerran Moon kanssa käveltiin siitä läpi illalla pimeässä, kännykkä taskulamppuna). Eilen siellä metsässä istui kettu! Siis puput on one thing, mutta kettu! Kettu on ihan eri juttu! Menin ihan sekaisin, kun olisin halunnut jahdata sitä!

Mutta kettu meni menojaan ja minä palasin jälleen tyhjin tassuin kotiin, ihan kiltisti.

Tänään mommy vei minut samaan metsään päivälenkillä. Ei näkynyt kettua, pari leikkivää lasta kylläkin. Haistelin kuitenkin vimmatusti ympäriinsä, vieden mommya ympäri metsää pieniä polkuja pitkin, kunnes mommy päätti, että kettujahti saa riittää ja palattiin kotiin.

 

 

Mommyn kanssa metsässä

 

Pupuja, oravia, uroskoiria...

On tuolla ulkona vaan aina niin jännää! Välillä eteen hyppää orava, välillä pupu, välillä edessä on lintuparvi. Eilen oli kirkas pikkupakkaspäivä ja tuntui että kaikki kylän eläimet olivat liikkeellä. Aamulla melkein sain oravan kiinni, mutta se karkasi puuhun (ja olisin varmaan seurannut, jos en olisi ollut hihnassa), sitten jahtasin lintuja, ja myöhemmin vielä pupu ilmestyi pusikosta suoraan nenäni eteen.

Eilen vietin melkein koko päivän Jiin kanssa. Moo ja Aa olivat teillään, tytöistä vain Jii kotona. Iltapäivästä mommy ja daddykin lähtivät asioille, jolloin Jii lähti kanssani ulos peuhaamaan. Haettiin mukaan Jiin kaveri, ja mentiin juoksentelemaan koulun kentälle. Jii sanoi, että minulle pitäisi tuollaisia riehuntahetkiä varten saafa flexi. Mommy ja daddy eivät ole vielä päättäneet onko se hyvä idea vai ei.

Kotona peuhasin Jiin kanssa keittiön pehmoisella matolla. Ensin Jii antoi minulle herkkupaloja aina kun nousin kahdelle jalalle - olen siinä aika taitava ja välillä tanssin jonkun kanssa ihan ilman herkkupalojakin! - ja kun herkut oli loppu, heittäydyin selälleni lattialle ja "painittiin" vähäsen.

Eilen tein ulkona tuttavuutta myös uros-Russelin kanssa. Poikaparka meni aivan sekaisin haistaessaan minut! Pyöri ja haiseli ja yritti kuopia maata kaikilla neljällä jalalla yhtaikaa! Minä otin sen kaiken kuin lady ikään, vastasin haisteluun arvokkaasti, olihan poika komea ja hyvänhajuinen! mutten lähtenyt mukaan riehuntaan.

Minä alan olla jo aika hyvin kotiutunut tähän uuteen kotiini ja perheeseeni. Luottamukseni ja turvallisuudentunteeni lisääntyy päivä päivältä. Olen tänään ollut täällä kaksi viikkoa ja päivän. Minulla on vielä vähän ongelmia sisäsiisteyden kanssa, mutta eilinen esimerkiksi meni taas ihan vahingoitta. Minulla on täällä lämmin ja hyvä olla, ja saan nukkua aina jonkun vieressä, lämpimässä turvallisessa sängyssä. Viime yön nukuin Jiin kanssa.

Tänään kävin taas pienellä autoajelulla kun mommy heitti minut ja daddyn kaupalle. Odottelin mommyn kanssa autossa sillä välin kun daddy kävi sisällä, ja otin vähän tuntumaa rattiin. Jonain päivänä ajan vielä itsekin! Vaikka mommy kyllä sanoo, ettei koirat saa tässä maassa ajaa autoa. Aika epäreilua.

Pupun perässä

Tänään kun tultiin daddyn kanssa päivälenkiltä sisään, tiesin heti että Jii oli kotona! Piilossa jossain, mutta haistoin hänet ovelta. Haukahdin tervehdyksen, ja kun Jii tuli piilostaan, ravattiin ympäri olohuonetta. Jii on tytöistä se joka jaksaa riehua kanssani, niin ulkona kuin sisälläkin.

Illemmalla, Jiin palattua isälleen ja mommyn tultua kotiin töistä, mommy vei minut ulos. Olin kovasti sitä mieltä että daddyn olisi pitänyt lähteä mukaan, joten pysähtelin jatkuvasti, käänsin kuonoani kodin suuntaan ja yritin sanoa mommylle, että haluan takaisin kotiin.

Kun mommy ei suostunut kääntymään takaisin suoralla puheella, yritin huijata hänet takaisin. Aloin nuuhkia maata ensin kuin pisupaikkaa etsien, ja sitten käännähdinkin ja aloin kuono maassa juosta kotia kohti. Mommy ei kuitenkaan mennyt siihenkään lankaan, vaan vei minua vaan eteenpäin, joten lopulta annoin periksi ja kuljin taas ihan nätisti.

Metsäpolulla meitä vastaan tuli kaksi pientä karvaista terrierityttöä, toinen minua pikkuisen vanhempi, toinen nuorempi. Haisteltiin ja moikkailtiin, kohtaaminen oli aika mukava!

Kuljettiin sitten mommyn kanssa kotia kohti pienen puistikon läpi, kun haistoin sen. Ihan tuoreet jäljet, voimakas haju. Sinkosin rakettina kohti saalista, mommyn kysellessä, minkä perässä sitä oikein menin. Pysähdyin, mommy kun ei vaan juossutkaan, ja silloin mommykin sen hoksasi. Pupuhan se! Haukahdin kerran, ja singahdin jälleen juoksuun, mutta mommy kielsi haukkumasta, ja sanoi, ettei me nyt metsästetä sitä pupua. En ymmärrä! Päästi päivällisen karkuun!

Viimeisen pätkän ennen kotia haistelin kuin viimeistä päivää, hypähtelin ja yritin saada mommyn päästämään minut vielä pupun perään, mutta ei. Joten palattiin sitten kotiin vaan, missä sain päivälliseni (ei ollenkaan pupua...) ja sen jälkeen ravasin portaissa daddyn perässä ihan intona.

 

Jäljillä

Maassa on nyt jo kolmatta päivä muutaman sentin lumikerros. Lumesta on jännää haistella kaikenlaisia hajuja, ne on siinä ihan pinnalla! Toisinaan en jaksa välittää hajuista kuin ihan vähäsen vaan, toisinaan taas viuhdon menemään kuono maassa, tutkien jokaisen jäljen ja hajun joka lenkin varrelle jää. Täällä kulkee pajon muitakin koiria, ja jäniksiä, oravia ja lintuja. Niiden jäljet on lumella, ja haistelen ja tutkin kaikki, hypähtelen ilmaan, ja toisinaan yritän kovasti kertoa ihmisilleni, että siellä olisi nyt riistaa, mutta eivät he ole innostuneita jahtaamaan.

Eilen oli jännä päivä täällä kotonakin. Ehkä vähän liiaksikin. Kotihoitoemäntäni, sieltä väliaikaisesta Suomen-kodistani mistä tulin tänne, Koo tuli kylään muutaman muun mommyn ystävän kanssa, ja minähän menin aivan sekaisin! Hyörin ja pyörin ja halusin olla Koon sylissä, enkä suostunut millään syömään ruokaani. Daddy vei minut pitkälle kävelylle, vähän jäähdyttelemään, mutta minä tyttö ärisin parille isolle koiralle - mitä en ole täällä ollen tehnytkään aiemmin - ja kiukuttelin daddylle koko illan.

Yön aikana viimein rauhoituin, mutta vielä aamulenkilläkin yritin monta kertaa neuvotella mommyn kanssa kävelysuunnasta, ja mennä alakertaan etsimään Koota. Kävinkin siellä kerran daddyn kanssa katsomassa jo eilen illalla myöhään, eikä siellä enää ketään ollut, mutta vasta aamulla viimein uskoin Koon tosiaan olevan täältä poissa. Mommy sanoo, että Koon näkeminen aiheutti pienen regression, mitä se sitten tarkoittaakaan, mutta ainakin tiedän olleeni melko agitoitunut jonkin aikaa.

Eilen minä myös löysin haukuntani. En täällä ollut kertaakaan haukahtanut puolikasta haukahdustakaan ennen eilistä. Eilen mommyn ja maamon tullessa ovesta sisään aloin haukkua. Daddy tuli ottamaan minut ja sanoi ettei perheenjäseniä saa haukkua. Minä vain puolustin kotiani! Vaikka sattuikin nyt olemaan ihan mommy ja maamo, jotka tulivat sisälle. Maamo on muutenkin vähän pelottava. En oikein tiedä, miten häneen pitäisi suhtautua. Mommy sanoo, että maamo on ihan kiltti.

Myöhemmin päivällä daddy ja mommy katselivat tietokoneelta videoita Jack Russeleista pyydystämässä rottia ja muita pieneläimiä, minun makoillessani sohvalla heidän välissään. Rotan vikinän kuullessani singahdin unestani pystyyn, ja katselin videoa pää kallella, valmiina hyppäämään mukaan rottajahtiin.