Lentävä koira

Vähän arvellen ja vähän mustasukkaisenakin olen tuon pikkuriiviön kasvamista seuraillut. Penska on yrittänyt haastaa ja hyppiä nenille ja toisinaan olen sille vähän ärähtänyt, toisinaan murissut mustasukkaisena (mutta sitä nuo ihmiset eivät ollenkaan hyväksy), toisinaan vain väistellyt ja jättänyt pennun huomiotta.

Eilen kävelyllä Ace alkoi taas haastaa minua. Mommy päästi irti hihnastani ja hyppelehdin sivuun Acen hätistellessä minua. Daddy päästi Acenkin irti ja hetken tanssimme siinä hyökkää-väistä -tanssia, kunnes päätin, että saamasi pitää sitten! Näytin Acelle, että nyt leikitään, kun kerran haluat, ja lähdin juoksemaan minkä jaloistani pääsin. Ja minähän pääsen kovaa! Meggie liittyi leikkiin ja juostiin kaikki kolme yhdessä ympäri tyhjää puistoa. Eihän se pentu meidän vauhdissa pysynyt, eikä se vielä pysty sellaisiin loikkiin kuin minä, mutta näytin sille, että näin me isot koirat mennään. Joku päivä juokset sitten meidän kanssa!

t. Timmy

Kukkapoika Ace

Ace tykkää kepakoista

Mommy nappasi still-kuvan komeasta loikastani

P.S. Juhannus oli tosi kuuma ja ihmiset olivat Acen kanssa pihalla koko viikonlopun. Me Meggien kanssa viihdytään paremmin sisällä viileämmässä kuin terassilla narussa. Ace tuo lellivauva saa olla vapaana (paitsi kun on pentuaitauksessa, jos me ollaan ulkona myös tai jos ei ihmiset ehdi sitä vahtia). Jii syötti Acelle toissapäivänä vesimelonia. Se tykkää kaikenlaisista hedelmistä, jotka Meggien ja minun mielestä on ihan pthyi.

Mommy nappasi noi Acen ja Meggien kainaloonsa, kun ne ei totelleet sitä

Daddy osti Acelle kupin, joka estää hotkimisen. Mommyn mielestä minäkin tarvisin sellaisen...

Lokoisaa joulunaikaa

Meillä on ollut tosi lokoisa joulunaika mommyn ja daddyn kanssa, kun kumpikin on lomalla. Eilen käytiin kyläilemässä mommyn isän luona - kaikkia jänskiä hajuja ja joulukuusikin, jollaista meillä ei kotona ole! - mutta muutoin on vaan oleiltu kotipiirissä. Jouluna saatiin ossobucco-pihvit koiraan <3

Toivotellaan teille kaikille oikein hyvää Uutta Vuotta 2017!

t. Meggie & Timmy

Trampolinia ja vesimelonia

Tänään oli viileämpi päivä, ja viikollakin joku päivä vähän sateli, mutta muuten on ollut niin ihanan lämpöisiä päiviä, että ollaan oltu paljon ulkona omalla pihalla. Mommy on jo muutamana päivänä tehnyt töitä riippumatossa ja Timmy aina änkee sinne mommyn kanssa. Jii tykkää pomppia trampoliinilla ja aina välillä mekin on sitä vähän kokeiltu. Ei me oikein olla sitä hyppimishommaa hogattu.

Tuossa yhtenä päivänä Jii oli kavereineen pihalla piknikillä ja niillä oli kulhollinen vesimelonia ja mekin saatiin sitä vähän! Ei se ihan niin herkkua ollut, että sen perään ihmeemmin hinguttaisiin, mutta söihän sitä, vähän.

t. Meggie ja Timmy

Mommyn poika

Kana on herkullista

Meidän normaali aamu- ja päiväruoka on kaupan purkkipaloja ja paistettua kanaa. Mommy paistaa aina muutaman paketin kanankoipia kerrallaan ja riipii niistä lihat rasioihin, joista osan se pakastaa. Me kyllä aina tiedetään, kun meidän kanat on uunissa ja tullaan keittiöön vahtimaan. Kun ne tulee uunista, saadaan nahkamakupaloja. Ja kun mommy nyhtää sitä lihaa luista, me istutaan kuin tatit sen vieressä odottamassa josko vaikka jotain putoaisi tai odottava koira palkittaisiin pienellä makupalalla. Toisinaan pieniä paloja heruukin. Lopuksi nuollaan mommyn kädet puhtaiksi ja joskus saadaan myös nuolla paistoastiat (kun niistä on ylimääräinen rasva poistettu). Kananpaistoillat on meistä ihan parhaita!

t. Timmy ja Meggie

Ruohonpureksijat

On tosi kiva, kun maassa kasvaa taas ruohoa. Me pureksitaan sitä ahkeraan joka lenkillä, etenkin sitä leveetä heinää. Mommy aina sanoo, ettei tarvii jäädä niin kamalan pitkäks aikaa laiduntamaan, mutta se on niin maukasta! Ja onhan se suolistollekin hyväksi.

t. Timmy

Laumaeläimen elämää

Susien sukua, laumaeläin jo syntyään. Minkäs minä vaistoilleni mahdan. Eilen ulkona daddyn kanssa me bongattiin pitkästä aikaa pupu. Se oli ihan siinä lähellä ja vain tuijotti meitä. Yritin vinkua ja pyytää daddyä päästämään minut hihnasta, jotta olisin voinut saalistaa meille pupun päivälliseksi, mutta ei minua taaskaan päästetty. En ymmärrä näitä ihmisiäni.

Ja kuitenkin, he ovat laumani johtajia. Kotona sitten minua odotti mommyn laittama tonnikalaillallinen (miten surkeaa, kun saatavilla olisi ollut pupukin!), jonka sitten kyllä ihan kiltisti söin. Heti kun mommy ja daddykin olivat saaneet illalliset eteensä. Siis ruoka odotti minua ruokapaikallani, mutta minä odotin että mommy ja daddy alkavat ensin syödä. Ihan niinkuin melkein aina teen. Paitsi sitten jos ne eivät kerta kaikkiansa aio syödä, menen minä syömään kuitenkin. Lopulta.

Tänään sain kaupasta tuliaisiksi kunnon herkun! Daddy oli ostanut oikein herkullisia lihaisia naudan luita minulle ja sain yhden niistä heti kun mommy ja daddy tulivat kotiin. Tuo luu toi esiin kaikki vaistoni. Kävin kimpaleen kimppuun ensin kuin minkä tahansa tavallisen makupalan kimppuun, mutta lopulta söin sitä kuin susi, seisten takajalat harallaan, ettei kukaan vaan pääse tönimään minua lihan ääreltä.

Kun luu oli kuta kuinkin kaluttu, yritin mennä laumani viereen makoilemaan luu suussani, mutta mokomat ihmiseni eivät antaneet ottaa luuta sänkyyn. Lopulta luovutin ja otin nokoset mommyn ja daddyn välissä ilman luutani. Kunnes Moo tuli piipahtamaan ja heräsin siihen.

Tämä koiran elämä on kyllä välillä niin hämmentävää. En saa ottaa luutani sänkyyn, tytöt tulevat ja sitten ne taas menevät, enkä saa luutani edes haudattua mihinkään! Yritin kaivaa sohvaan kuopan, mutta mommy kielsi. Niinpä jolkotin luun kanssa takaisin makuuhuoneeseen, ja taas luuni viskattiin sängystä lattialle. Vahdin aikani luuta siitä sängyltä käsin, sitten siirryin lattialle itsekin. Lopulta sammuin siihen luuni viereen.

 

Paljon pakkasta ulkona

Ulkona on hurrjan kylmä! Ei tämmöinen pieni espanjalaiskoira ole moista kylmyyttä koskaan kokenutkaan! Pärjään hätäseen pikkupisun verran ilman ulkovaatteita, lyhyen kävelyn yhdellä takilla, mutta aina kun lähdetään yhtään pitemmäksi aikaa ulos, saan päälleni sekä villurin että takin. Se on minusta jo vähän noloa, ja luimistelen nolona takkeineni eteisessä ennen ulos lähtöä.

Raikkaassa talvi-ilmassa unohdan nolouteni ja painelen menemään hajujen perässä. Lumi on ihan parasta! Kaikki hajut ihanasti pinnalla ja helposti seurattavissa! Ja vähänkö ihanaa työntää kuono lumeen ja kaivaa lunta etukäpälillä! Takajalat alkavat tosin kovin helposti vapista, nutuista huolimatta, kun seisahdun paikalleni. On niin kylmä, että huh!

Kotona onkin sitten mukava käpertyä kerälle sohvalle tai sängylle, heti kun olen riehunut ulkoatuloriehuni. Ja ehkä mutustellut yhden denta sticksin, silloin kun minulle sellainen annetaan. Ne ovat herkkua! Hypin takajaloillani tänäänkin, kun huomasin Moon kaivavan minulle sellaista pussista. Ihan totta, minä osaa hyppiä kahdella jalalla!

 

Kovaa vettä

Muistatteko sen lilan lelun, jonka tapoin? Mommy leikkasi siitä narut pois, jolloin jäljelle jäi kumipallo ja toinenkin kuminen juttu, joita tykkään pureksia, ja pallolla leikkiäkin. Niin, ja minä nyhdin myös kaikki ärsyttävät narut pois siitä vihreästä pallosta; sen jälkeen silläkin on ollut hauska leikkiä!

Maassa on taas lunta, ensimmäistä kertaa sitten ihan ensimmäisten päivieni täällä. Jii lähti eilen aamulla kanssani aamulenkille, käveltiin tuonne läheiseen puistoon. Jii käveli lammikkoon, jonka vesi oli jäätynyt kovaksi, minä seurasin perässä, mutta osuinkin kohtaan, jossa tassujeni alta menikin jää rikki ja pludasin jääkylmään veteen etutassuillani! Onneksi lätäkkö ei ollut syvä, mutta kyllä minua vietiin takaisin turvalliselle maalle!

Iltasella mommy ja daddy lähtivät kanssani pitemmälle lenkille. Lunta on maassa muutama sentti vain, mutta sekin riittää siihen, että kaikki hajut ovat kirkkaat ja selkeät. Menen aivan äärimmilleen viritetyksi vieteriksi tuolla, kun kaikkialla on niin paljon hajuja, joita pitäisi seurata! Nuuhkin ja säntäilen, ja kun olen kuitenkin remmissä, kävelen välillä takajaloillani, kun yritän päästä eteenpäin niin kovaa!

Kotona mommy ja daddy paistoivat itselleen osso bucot. Mehevien pihvien tuoksu keittiössä jo ennen paistamista riitti viemään minulta kaikki halut syödä omaa ateriaani, joka seisoi vesikuppini vieressä odottamassa. Istuin keittiössä vahtimassa pihvejä ja pari kertaa yritin hypätä pöydälle nappaamaan toisen noista mehukkaista lihakimpaleista!

Pihviä en saanut, mutta sain kummaltakin sen ihanan luun siitä pihvistä! Niissä oli vielä vähän jäljellä raakaa lihaa - mommy etenkin tykkää pihvistään todella lähes raakana sisältä - ja kaikkea jännettä ja luuytimen ripettä. Jyystin luita koko illan, kunnes oli aika mennä Moon viereen nukkumaan. Sinnekin rahasin toiden luista, mutta mommy otti sen pois! Sitä ei kuulemma saanut ottaa sänkyyn! En sinne sitten minäkään jäänyt, vaan menin keittiöön ja istuin vahtimassa kaappia, johon luu oli kadonnut, kunnes mommy laittoikin ne pussiin ja vei ulos kuistille. Mokoma. Mun luut! Annoin kuitenkin periksi ja rauhoituin nukkumaan.

 

Kotijuttuja

Mommy on toisinaan todella sloppy. Sotkee ja pudottelee asioita. Olen jo oppinut, että yleensä on varsin kannattavaa pysytellä lähistöllä, kun mommy on keittiössä tai jopa joskus ruokapöydässä. Tänäänkin sain aimo palan jauhelihaa, joka putosi lattialle mommyn tacosta, ja myöhemmin siivosin keittiön lattialta kermaviiliä, kun kermaviilipurkki oli pudonnut mommyn käsistä. Ainoa huono puoli on, että nyt on oma selkänikin kermaviilissä, vieläpä juuri suihkutettu selkä!

Niin, mommy nimittäin otti minut tänään mukaansa sinne kamalaan suihkuun. Väitti, että käpäläni muka olivat niin kuraiset kaikkien sateessa tehtyjen lenkkien jälkeen. Suihku se vaan pelottaa minua yhä! Ja vesi yleensäkin. Ulkonakin kierrän kaikki vesilammikot. Sade tosin ei ihmeemmin haittaa. Ota nyt näistä sitten selko. Suihkun jälkeen daddy harjasi minua sellaisella hirveällä harjalla! Minä en oikein pidä mistään näistä hoitoitoimenpiteistä.

Ulkoilusta puheen ollen. Daddy sanoo, että minä olen oppinut todella hienosti kertomaan, milloin pitäisi päästä ulos. Minun mielestäni ihmiseni aivan yhtä hienosti ovat oppineet tulkitsemaan minun pyyntöäni. Menen istumaan eteiseen johtavien portaiden yläpäähän ja ojennan oikeaa tassuani. Joskus menen istumaan takaovelle. Kumpikin pyyntö ymmärretään yhtä hyvin. Eikä vahinkoja olekaan nyt moneen päivään sattunut ollenkaan. Viimeksi silloin kun tytöt olivat täällä. Se jotenkin sotkee pasmani, enkä huomaa pyytää ajoissa.

Minä se olen mommyn kainaloinen

 

 

Pupunkorvia

Maamo toi minulle tänään kaupasta jotain ihan ennenkuulumatonta: pupunkorvia! Possunkorvat (ja -luut) aiheuttavat minulle ilmavaivoja ja löysää vatsaa, joten minulle ei enää niitä anneta, vaikka kuinka tykkäisin. Toivottavasti nämä pupunkorvat ovat vatsalleni ok, sillä nämä ovat herkullisia!

 

 

Sateinen päivä

Tytöt lähtivät taas eilen. Olin heidän lähtönsä jälkeen vähän onneton, vähän hukassa. Kuljin Moon ovelle, ei mitään. Siirryin Aan ja Jiin ovelle, ei mitään. Istahdin olohuoneen nurkalle ja katsoin ensin toista ovea, sitten toista. Lopulta painuin makuulle. Mommy sanoi, että tytöt tulevat taas jouluksi, ja sitten taas perjantaina seuraavaksi viikoksi. Mutta minulla on heitä ikävä.

Mommy toi minulle eilen siankorvia ja lelun. Siankorva on herkkua, mutta se lelu haisee kummalliselle kumiselle. Haistoin sitä kerran ja annoin olla. Mommy ja daddy on muutaman kerran koittaneet saada minut innostumaan sillä leikkimisestä, mutta en jaksa kiinnostua. Pää kallellani katselen heitä, ihan hassuja ihmisiä!

Tänään sataa. Mommy äsken meinasi, että lähtisi kanssani pitemmälle lenkille, mutta oltiin molemmat ihan likomärkiä jo ensimmäisen kadunkulman kohdalla, joten kun olin tehnyt pisuni, ei mommy kovin pitkälle enää vaivautunut kävelemään, ennen kuin jo pysähtyi ja kysyi: "Mennäänkö kotiin?" Minua ei tarvinnut kahdesti käskeä! Käänsin kuononi kotia kohti, ja katsoin mommyä kysyvästi, "no, mennäänkö sitten vai ei?" Ja niin palattiin kotiin, märkinä.