Pupufrenzy, osa 2 - the video

Mommy sitten meni ja otti videolle meidän pupufrenzyn. Siittä vaan katsomaan. Varoitus: sisältää kovaäänistä haukuntaa.

t. Meggie & Timmy

Pupufrenzy

Niitä pupuja, niitä loikkii meidän ja naapurin pihalla ihan jatkuvasti. Ja välillä kissoja ja oraviakin. Meggie menee niistä aina ihan sekaisin ja viime aikoina innostus on tarttunut minuunkin. Olisi niin hienoa päästä metsästämään yksi rusakko! Tai city-kani, jänis, kettu, orava, ihan mikä vaan! Ne rusakot, ne on Meggieäkin isompia! Mutta ei me päästä metsästämään. Mommy ja daddy vaan nauraa meidän tuskastuneelle riehumiselle. En tajua, mitä huvittavaa siinä muka on!

t. Timmy

Kissa pihalla

Aikamoista. Meidän pihalla, siis MEIDÄN, kahden terrierin! pihalla istuskeli tänään KISSA paistatttelemassa päivää! Mommy meni sitä kuvaamaan, mutta minua ei päästetty pihalle. Olisin kyllä rökittänyt sen kissan, vaikka mommy sanoikin, ettei minulla olisi ollut mahkuja sitä vastaan, se kun oli melkein Timmyn kokoinen. Mommy ei muista että minä rökitän Timmynkin! No, melkein. Ainakin jos Timmy ei paini kovin tosissaan. Mutta sen kissan olisin rökittänyt, ihan varmasti!

Ei minua päästetty edes kokeilemaan. Jouduin tyytymään haukkumaan sitä avoimesta ikkunasta ja ravaamaan ympäri olkkaria ja makkaria ihan hepulissa. Timmyä ei kissa kiinnostanut. Se vain pureksi narulelua.

Pupuja, oravia, kissoja...

Mommy sanoo, että meidän illan viimeisistä pissakävelyistä on tullut ihan mahdottomia. Aina näkyy jotain kissoja tai pupuja tai oravia (ja välillä aamullakin) ja sitten me sännätään peräään niin että meinaa mommylta ja daddyltä lähteä käsivarsi sijoiltaan. Eikä ne silti koskaan päästä meitä oikeasti jahtaamaan niitä, ei vaikka kuinka mangutaan. Aika tylsää.

Mut saadaan me sitten kotona herkkuja, välillä ainakin. Moo ja Jii on opettaneet meitä istumaan ja odottamaan ja tulemaan herkun luo vasta pyynnöstä. Ja mommy taas on opettanut odottamaan nätisti istuen ulos lähtemistä. Mut välillä saadaan tanssiakin - ollaan aika pitkiä koiria kahdella jalalla!

t. Meggie ja Timmy

Golfareita ja pupu

Mommy lähti taas työpäivänsä jälkeen kanssani pitemmälle lenkille, tuonne peltojen ja golf-kentän laitamille. Olen tottunut näkemään siellä lenkkeillijöitä, muita koiria ulkoiluttajineen, pyöräilijöitä, lastenvaunuja ja rattaita, lintuja ja oraviakin. Mutta tänään siellä golf-kentällä oli porukkaa huitomassa palloja kepeillä. Seisoin tuijottamassa heidän touhujaan pitkän tovin!

Lopulta mommy usutti jatkamaan matkaa, ja jatkettiin, puistojen poikki. Erään pensaan alta bongasin vaihteeksi pupun! Se oli jänistä ja rusakkoa pienempi ja lyhytkorvaisempi; mommyn mukaan näytti karanneelta kotipupulta. Aloin haukkua kimakasti ja yritin lähteä pupun perään. Enhän minä mihinkään kuitenkaan päässyt, hihnassa kun olin. Mommy yrittää väittää, että pupu on kaveri, ei lounas (tai päivällinen). Vaikka on se jäniksiä itsekin syönyt!

Rauhoituin minä vähitellen, mutta vielä siinä yhden tiilimuurin kohdalla piti pysähtyä tutkimaan ja nuuskimaan, sillä siitä se pupu oli ihan selvästi loikkinut. Seisoskelin siinä tuokion katsellen siihen suuntaan, mihin pupu oli kadonnut.

 

Pupun kimpussa

Se minun pupuni ei kyllä meinaa kuolla millään. Tänäänkin riuhdoin ja ravistin sitä minkä jaksoin, mutta aina vaan se on yhtenä kappaleena. Mommy koitti ottaa minusta vähän videoa, mutta minulla on vähän esiintymiskammoa, joten kun kännykkä suuntautui minuun, jäin vain tuijottamaan sitä, kesken kaiken riehumiseni. Jatkoin kyllä sitten mommyn pyynnöstä, mutta ei tuo video (joka jostain syystä tuli pystysuuntaisenakin) ihan tee oikeutta sille hartaudelle, jolla pupun kimpussa vietin varmaan ainakin vartin.

Videon ottamisen jälkeen siirryin pupun silmän kimppuun. Siitä irtosi huovan ja muovin palasia, joten mommy leikkeli ne siitä irti etten minä nielisi paloja. Mutta itse silmä on kyllä aika tiukassa, eikä irtoa millään!

Oma pupu!

Jii tuli koulun jälkeen käymään meillä-kotona ennen tanssituntiaan. Seurasin häntä alas tv-huoneeseen, ja sillä välin kun Jii etsi jotain dvd:tä, jonka halusi ottaa sieltä mukaansa, minä menin tutkimaan piilopaikkaa portaiden alla. Löysin sieltä pehmopupun, jota en ollutkaan aiemmin huomannut! Se on mommyn pupu alunperin, mutta minä sain sen nyt omakseni! Painin pupun kanssa ja koitin tappaa sitä, mutta se nyt tietenkin on jo kuollut. Hauskaa leikkiä sillä silti.

Olen muuten päässyt vähän jyvälle jo tosta leffojen katselusta. Eilen mommy meni tv-huoneeseen edeltä etsimään illan leffaa (jota ei löytynytkään dvd-kokoelmasta, mutta sentään Netfilxistä), minä perässään. Mommyn selatessa Netflixiä istuin paikalleni sohvalle peiton päälle odottamaan, että leffa alkaa. Olin vähän ihmeissäni, kun saman tien sitten mentiinkin takaisin ylös vielä.

Kun sitten palattiin alas, ja mommy ja daddy aloittivat elokuvan, makoilin omalla paikallani katsoen elokuvaa silmä kovana. Siinä leffassa vaan ei ollut yhtään koiraa, joten lopulta mielenkiintoni loppui ja otin torkut. Ja vähän vielä myöhemmin aloin jo tylsistyäkin. Osaan muuten istua sohvannurkassakin kuin ihmiset ikään. Mommy otti eilen minusta kuvankin oikein.

Ulkona on tänään kalsaa. Märkää ja kylmää. Maassa on supermärkää lunta, johon tassunjäljet jäävät hauskasti. Ulkoillessa nuuhkin kaikki jäljet tarkkaan, niin tarkkaan, että lopulta mommy jo meinasi hermostua, kun minä vaan nuuhkin enkä liikkunut mihinkään. Kuljettiin pitkästä aikaa tuolta metsän läpi. Se on osittain vähän jäässä, mutta enimmäkseen vain märkä. Niinkuin kaikki muukin tuolla ulkona.

 

Pupunkorvia

Maamo toi minulle tänään kaupasta jotain ihan ennenkuulumatonta: pupunkorvia! Possunkorvat (ja -luut) aiheuttavat minulle ilmavaivoja ja löysää vatsaa, joten minulle ei enää niitä anneta, vaikka kuinka tykkäisin. Toivottavasti nämä pupunkorvat ovat vatsalleni ok, sillä nämä ovat herkullisia!

 

 

Pupuja, oravia, uroskoiria...

On tuolla ulkona vaan aina niin jännää! Välillä eteen hyppää orava, välillä pupu, välillä edessä on lintuparvi. Eilen oli kirkas pikkupakkaspäivä ja tuntui että kaikki kylän eläimet olivat liikkeellä. Aamulla melkein sain oravan kiinni, mutta se karkasi puuhun (ja olisin varmaan seurannut, jos en olisi ollut hihnassa), sitten jahtasin lintuja, ja myöhemmin vielä pupu ilmestyi pusikosta suoraan nenäni eteen.

Eilen vietin melkein koko päivän Jiin kanssa. Moo ja Aa olivat teillään, tytöistä vain Jii kotona. Iltapäivästä mommy ja daddykin lähtivät asioille, jolloin Jii lähti kanssani ulos peuhaamaan. Haettiin mukaan Jiin kaveri, ja mentiin juoksentelemaan koulun kentälle. Jii sanoi, että minulle pitäisi tuollaisia riehuntahetkiä varten saafa flexi. Mommy ja daddy eivät ole vielä päättäneet onko se hyvä idea vai ei.

Kotona peuhasin Jiin kanssa keittiön pehmoisella matolla. Ensin Jii antoi minulle herkkupaloja aina kun nousin kahdelle jalalle - olen siinä aika taitava ja välillä tanssin jonkun kanssa ihan ilman herkkupalojakin! - ja kun herkut oli loppu, heittäydyin selälleni lattialle ja "painittiin" vähäsen.

Eilen tein ulkona tuttavuutta myös uros-Russelin kanssa. Poikaparka meni aivan sekaisin haistaessaan minut! Pyöri ja haiseli ja yritti kuopia maata kaikilla neljällä jalalla yhtaikaa! Minä otin sen kaiken kuin lady ikään, vastasin haisteluun arvokkaasti, olihan poika komea ja hyvänhajuinen! mutten lähtenyt mukaan riehuntaan.

Minä alan olla jo aika hyvin kotiutunut tähän uuteen kotiini ja perheeseeni. Luottamukseni ja turvallisuudentunteeni lisääntyy päivä päivältä. Olen tänään ollut täällä kaksi viikkoa ja päivän. Minulla on vielä vähän ongelmia sisäsiisteyden kanssa, mutta eilinen esimerkiksi meni taas ihan vahingoitta. Minulla on täällä lämmin ja hyvä olla, ja saan nukkua aina jonkun vieressä, lämpimässä turvallisessa sängyssä. Viime yön nukuin Jiin kanssa.

Tänään kävin taas pienellä autoajelulla kun mommy heitti minut ja daddyn kaupalle. Odottelin mommyn kanssa autossa sillä välin kun daddy kävi sisällä, ja otin vähän tuntumaa rattiin. Jonain päivänä ajan vielä itsekin! Vaikka mommy kyllä sanoo, ettei koirat saa tässä maassa ajaa autoa. Aika epäreilua.

Pupun perässä

Tänään kun tultiin daddyn kanssa päivälenkiltä sisään, tiesin heti että Jii oli kotona! Piilossa jossain, mutta haistoin hänet ovelta. Haukahdin tervehdyksen, ja kun Jii tuli piilostaan, ravattiin ympäri olohuonetta. Jii on tytöistä se joka jaksaa riehua kanssani, niin ulkona kuin sisälläkin.

Illemmalla, Jiin palattua isälleen ja mommyn tultua kotiin töistä, mommy vei minut ulos. Olin kovasti sitä mieltä että daddyn olisi pitänyt lähteä mukaan, joten pysähtelin jatkuvasti, käänsin kuonoani kodin suuntaan ja yritin sanoa mommylle, että haluan takaisin kotiin.

Kun mommy ei suostunut kääntymään takaisin suoralla puheella, yritin huijata hänet takaisin. Aloin nuuhkia maata ensin kuin pisupaikkaa etsien, ja sitten käännähdinkin ja aloin kuono maassa juosta kotia kohti. Mommy ei kuitenkaan mennyt siihenkään lankaan, vaan vei minua vaan eteenpäin, joten lopulta annoin periksi ja kuljin taas ihan nätisti.

Metsäpolulla meitä vastaan tuli kaksi pientä karvaista terrierityttöä, toinen minua pikkuisen vanhempi, toinen nuorempi. Haisteltiin ja moikkailtiin, kohtaaminen oli aika mukava!

Kuljettiin sitten mommyn kanssa kotia kohti pienen puistikon läpi, kun haistoin sen. Ihan tuoreet jäljet, voimakas haju. Sinkosin rakettina kohti saalista, mommyn kysellessä, minkä perässä sitä oikein menin. Pysähdyin, mommy kun ei vaan juossutkaan, ja silloin mommykin sen hoksasi. Pupuhan se! Haukahdin kerran, ja singahdin jälleen juoksuun, mutta mommy kielsi haukkumasta, ja sanoi, ettei me nyt metsästetä sitä pupua. En ymmärrä! Päästi päivällisen karkuun!

Viimeisen pätkän ennen kotia haistelin kuin viimeistä päivää, hypähtelin ja yritin saada mommyn päästämään minut vielä pupun perään, mutta ei. Joten palattiin sitten kotiin vaan, missä sain päivälliseni (ei ollenkaan pupua...) ja sen jälkeen ravasin portaissa daddyn perässä ihan intona.