Friday, July 29, 2016

Russelikavereita

Aletaan olla Lapinmatkailusta toipuneita viimein. Tänään melkein piti olla aurinkoinen päivä, ja mommy halusi jätskiä ja ulkoilemaan, joten iltapäivällä lähdettiin taas autoilemaan. Mommy ja daddy haki jätskit itselleen ja meillekin; omansa söivät matkalla kiskalta Pitkäkoskelle, mutta meille antoivat vasta siellä parkkipaikalla. Minä söin melkein kokonaan omani, mutta Meggie ei saanut omaansa montakaan kertaa lipaistua, sillä siinä pörräsi niin paljon ampiaisia, että välillä minäkin singahtelin niitä pakoon. Syö siinä nyt sitten.

Käppäiltiin siellä vähäsen ja sitten mentiin sinne koirapuistoon, pienten puolelle, kun isojen aitauksessa kävi niin kova mekastus jo ennestään. Siellä ei ole tänä kesänä ollenkaan hoidettu niitä puistoja eikä oikein muitakaan alueita, joten siellä oli vain pitkä heinä ja kamalasti ötököitä. Parit juoksut me ravattiin siinä, missä ei sitä heinikkoa ole, mutta eipä oikein jaksettu innostua. Daddy ehdotti Daisypuistoa ja mommynkin mielestä se oli hyvä idis.



Ei me sielläkään eka oikein jaksettu mitään touhuta. Mommy välillä koitti hyppyyttää meitä nameilla houkutellen ja pariin otteeseen vähän ravailtiin, mutta kun sitten molemmat könyttiin mommyn ja daddyn viereen sinne penkille, huuteli paikan omistaja Susanna (se on niiiin ihana rapsuttajanainen!) ikkunasta, jotta kaivataanko seuraa. Se sitten tuli sinne puistoon omien russeleidensa kanssa, ja minä aloin kiehnätä siinä Susanna jaloissa.

Juoksenneltiin vähän, russelit kaivoi hiekkakasaa ja Meggie vähän sitä touhua ihmetteli ja välillä leikki niiden toisten russeleiden kanssa. Daddy sanoo, että Meggie alkoi niiden kanssa leikkiessään liikahdella eri tavalla kuin yleensä, silleen russelimaisesti. Oli tosi kiva puistoilu tänään niiden kahden kanssa, vaikka se toinen vähän mulle meinaskin ärhennellä, kun menin sen daddyltä rapsuja hakemaan.







t. Timmy

Monday, July 25, 2016

Pitkiä automatkoja, poroja ja paljon puroja

Vähän yli viikko sitten mommy ja daddy pakkasi kamalasti kamaa auton takaluukkuun ja sitten ne vei autoon meidän pedit ja lopulta meidätkin. Timmy meni siivosti takapenkille nukkumaan pedilleen, mutta minä vaan läähätin ja tärisin etupenkillä daddyn jalkatilassa (missä minun petini oli) ja yritin kiivetä ylös. Silleen se meni, se ensimmäisen päivän ajomatka. Pysähdyttiin monta kertaa jaloittelemaan ja vähän vettä hörppäämään, mutta aina vaan mentiin takas autoon, kunnes oltiin lopulta meidän yöpaikassa Kempeleellä. Välillä siinä satoikin niin vallan mahdottomasti ja ihan varmasti ukkostikin, varmasti! Silloin oltiin Vaskikellossa tauolla, muttei kyllä ulos menty ollenkaan.

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa ja taas tuli ukkonen, tällä kertaa Rovaniemen kauppa-pysähdyksellä. Onneksi mommy oli meidän kanssa autossa odottamassa, sillä välin kun daddy kävi ruokaostoksilla. Rovaniemen jälkeen mommy päättikin laittaa petini takapenkille ja pienen protestoinnin jälkeen aloin jopa torkkua siellä. Mommyn mielestä matkan suuri ihme oli se, että minä opin rentoutumaan autossa! Itse asiassa, Timmyn kanssa suorastaan innostuttiin siitä autoiluhommelista niin paljon, että siellä reissussa aina aamuisin aamupalan jälkeen oltaisiin vaan hypätty autoon. Timmy enimmäkseen nukkuu autossa, mutta minä välillä katselen ikkunasta vilistäviä maisemiakin.

Siellä Lapissa oli ihan erilaista kuin täällä kotona. Ensinnäkin meillä oli sellainen pieni mökki, missä nukuttiin parvella. Me ei päästy itse portaita ylös eikä alas, joten meidät piti aina iltaisin nostaa sinne ja aamuisin sieltä alas. Timmyä varsinkin se touhu pelotti ihan hirveästi! Vähän stressaavaahan se oli olla poissa kotoa, eikä me kumpikaan oikein syöty siellä kunnolla (mitään muuta kuin kuivattuja kanafileitä ja mommyn ja daddyn entrecôten jämäpaloja) ja mahakin oli stressistä sekaisin kumpaisellakin. Nyt kun kotona ollaan, maha toimii taas normaalisti, ja ruokakin maistuu. Mökissä turvallisinta olikin mommyn sylissä tai viekussa.

Toiseksi saatiin juosta mökin pihamaalla vapaana, siis minäkin jopa! Kerran tosin lähdin siitä menemään, enkä kuunnellut, vaikka mommy kuinka huuteli, joten se sitten tuli ja haki minut takaisin pihaan ja laittoi liekaan. Ei me kyllä sitten siinä pihassa oikein kunnolla osattu tarpeitakaan tehdä. Mommy sanoi, että ollaan niin citykoiria, että pitäs taluttaa tienviertä, että osataan kakkia. Mutta ei kai me nyt siihen missä me telmitään? Eikä kauemmaskaan saanut lähteä!

Me ajeltiin siellä Lapissa tosi paljon, erilaisiin paikkoihin missä sitten käveltiin vähän maastossa. Oltiin välillä tunturin huipulla ja välillä suomättäällä ja välillä luontopolulla ja joenvarressa. Hirmusti siellä on puroja joka paikassa ja niissä on ihana viileä raikas vesi! Käytiin aina hörppimässä vettä puroista tilaisuuden tullen. Porojakin me nähtiin ja perään oltaisiin rynnätty, muttei meitä taaskaan päästetty. Ei sitten niin ikinä!

Kotimatka me ajettiin yhden päivän aikana. Yksi pitempi pysähdys Joulupukin maassa, muuten enimmäkseen vaan ajettiin. Ei siinä mitään, me torkuttiin takapenkillä ja oltiin aika hyper-onnellisia kun päästiin taas omaan kotiin (vaikka täällä meteliä pitääkin tuo ilmastointilaite).



























t. Meggie & Timmy

Tuesday, July 12, 2016

Landella

Viimeksi oltiin tuolla landella vuosi sitten. Nyt sieltä puuttui mommyn isoäiti, jolla aina oli meille koirillekin herkkuja. Me kuitenkin juostiin ja telmittiin ulkona sen mitä ei satanut - eikä onneksi paljon satanutkaan. Kotimatkalla oltiinkin sitten ihan poikki. Uimassa ei käyty (ei todellakaan!!), mutta jätskiä me vähän saatiin.

t. Timmy ja Meggie, the trail buddies














Sunday, July 3, 2016

Häpeäkauluri ja kissa

Viime päivinä on ollut minun vuoroni joutua satunnaisesti kulkemaan tötterö päässä. Mahanahassani kun on jotain - mommy arvelee, että siinä on ollut kiinni punkki jonka olen itse purrut tai raapinut irti ja sen pää on jäänyt nahkaan kiinni - mitä en kuulemma saa nuolla. Sitä kuitenkin välillä kutittaa kovasti joten unohdan ja nuolen, ja sitten mommy taas tulee sen tötterön kanssa. En oikein osaa relata se päässäni ollenkaan. Sitä paitsi on se niin nolokin, että menin lopulta tänään nurkkaan pöydän taakse loikomaan.


Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse tuota pitää jatkuvasti, sitä paitsi nyt se näppy masussa on jo paranemaan päin. Eilen nautiskeltiin pihalla auringosta ja kesästä.





Tänään on ollut sateisempaa. Päivän kohokohta oli ehdottomasti se, kun pihaan tuli kissa ja minä singahdin sen perään kuin tykin suusta ja kissa pakeni puuhun! Sitä siinä tovin haukuin kunnes mommy ehti paikalle komentamaan minut takaisin kotiin. Kissa värjötteli puussa tunnin, pari ennen kuin uskaltautui alas.


t. Timmy