Sukulaisissa ja keppileikkiä

Jii oli viikon mommyn sukulaisten lehmätilalla ja viime viikolla me lähdettiin mommyn ja daddyn kanssa pitkälle automatkalle sinne maatilalle hakemaan Jii kotiin. Kyläiltiin vähän siellä sukulaisissa (missä ensivierailulla minä kävin isäntäpariskunnan makuuhuoneessa jättämässä oman haisevan tervehdykseni heidän sänkynsä viereen lattialle) ja oltiin pari yötä muutaman kilometrin päässä pienessä mökissä. Tai oikeammin kyllä nukuttiin aitassa, vaikka muuten oleiltiin mökissä.

Sää oli melko surkea - sateinen ja viileä - joten ei paljon oltu ulkona, ja talon alla oli tyhjää tilaa, joten minua ja Meggieä ei juuri vapaaksi siellä päästetty. Tai minä sain välillä juoksennella mommyn seurassa vapaana, mutta Meggie pidettiin kiinni aina. Sisälläkin se yritti metsästää hiiriä lattialankkujen läpi, joten mommy pelkäsi, että ulkona se pujahtaisi talon alle eikä sitä sieltä sitten pois kovin helposti saisikaan!

Minä vähäsen tylsistyin siellä mökissä pienessä tilassa, kun ei Meggie eikä Timmy kanssani leikkineet. Mommy oli vieläpä unohtanut ottaa minulle leluja mukaan, joten sain uuden lelun paikallisesta kaupasta. Siinä oli sellainen tennispallo naruhommeleiden päässä ja minä sen nakersin saman tien rikki niin että daddyn piti leikata pallo pois.

Nyt ollaan oltu taas jo muutama päivä kotona. Eilen ja tänään on ollut taas aurinkoista ja lämmintä, mikä tietenkin tarkoittaa, että ollaan oltu paljon pihalla. Mommy kytki minut pitkään liekaan pihan nurmialueella ja leikki kanssani kepinheittoa. En minä kyllä ihan ymmärrä, mikä vitsi siinä on, että kun minä nappaan kepin, yrittää mommy heti ottaa sen minulta ja minä joudun taas juoksemaan, jotta saisin jyystää sitä.

t. Ace

Daddy ei päästänyt Meggieä hiirijahtiin

Timmy yritti pysytellä poissa minun tieltäni

Mommy yrittää taas viedä multa keppiä!

Tahdon mennä ulos!

On siitä jo aikaa, kun opin kertomaan, milloin pitää päästä ulos. Vieläkin joskus käy lattiavahinkoja, jos ei pyyntöäni huomata ajoissa, tai kun hermostun jostain (esimerkiksi, kun nuoriso ottaa yhteen mommyn kanssa), mutta enimmäkseen voi sanoa, että olen ihan sisäsiisti koira. Ilmoitan tassunnostolla, kun haluan ulos. Tosin joskus nostelen tassua myös sen merkiksi, että haluan herkkupalan, mutta perhe kyllä tietää eron; herkkupaloja pyytelen keittiössä, kaikki muu tassunnosto on ulosmenopyyntö.

 

Kotijuttuja

Mommy on toisinaan todella sloppy. Sotkee ja pudottelee asioita. Olen jo oppinut, että yleensä on varsin kannattavaa pysytellä lähistöllä, kun mommy on keittiössä tai jopa joskus ruokapöydässä. Tänäänkin sain aimo palan jauhelihaa, joka putosi lattialle mommyn tacosta, ja myöhemmin siivosin keittiön lattialta kermaviiliä, kun kermaviilipurkki oli pudonnut mommyn käsistä. Ainoa huono puoli on, että nyt on oma selkänikin kermaviilissä, vieläpä juuri suihkutettu selkä!

Niin, mommy nimittäin otti minut tänään mukaansa sinne kamalaan suihkuun. Väitti, että käpäläni muka olivat niin kuraiset kaikkien sateessa tehtyjen lenkkien jälkeen. Suihku se vaan pelottaa minua yhä! Ja vesi yleensäkin. Ulkonakin kierrän kaikki vesilammikot. Sade tosin ei ihmeemmin haittaa. Ota nyt näistä sitten selko. Suihkun jälkeen daddy harjasi minua sellaisella hirveällä harjalla! Minä en oikein pidä mistään näistä hoitoitoimenpiteistä.

Ulkoilusta puheen ollen. Daddy sanoo, että minä olen oppinut todella hienosti kertomaan, milloin pitäisi päästä ulos. Minun mielestäni ihmiseni aivan yhtä hienosti ovat oppineet tulkitsemaan minun pyyntöäni. Menen istumaan eteiseen johtavien portaiden yläpäähän ja ojennan oikeaa tassuani. Joskus menen istumaan takaovelle. Kumpikin pyyntö ymmärretään yhtä hyvin. Eikä vahinkoja olekaan nyt moneen päivään sattunut ollenkaan. Viimeksi silloin kun tytöt olivat täällä. Se jotenkin sotkee pasmani, enkä huomaa pyytää ajoissa.

Minä se olen mommyn kainaloinen

 

 

Lisää sadetta

Taas sataa. Koko päivän on satanut. Silti mommy ja daddy vuorotellen vievät minua ulos. On epäreilua, ettei koirille ole vessoja sisällä! Olen oppinut jo aika hyvin olemaan pissaamatta sisälle ja ilmoittamaan kun tarvitsee päästä ulos.

Vain silloin kun olen yksin, tulee hermostuspissa. En vieläkään ihan osaa luottaa siihen, että ihmiseni todella tulevat takaisin, ja olenkin loputtoman onnellinen aina kun he sitten tulevatkin!

Koska sataa, ei olla tehty kovin pitkiä lenkkejä eilen eikä tänään. Mommy päivällä vähän juoksentelikin kanssani, jotta saisin lyhyestä lenkistä mahdollisimman paljon irti. Ja oltiin taas aivan märkiä kotiin palatessamme.

Ollaan siis enimmäkseen köllitty kotona. Otin daddyn kanssa päikkäritkin. Ja sitten olen jäystänyt poronjalkaa, jonka viime viikolla sain ja istunut mommyn pyynnöstä, jolloin sain herkkupalan. Ne lelut, ei ne jaksa vieläkään kiinnostaa.

 

Leluja ja koirakavereita

Tuossa kulman takana asustelee sellainen pitkäkarvainen musta luppakorvainen mäyris. Ensi alkuun arastelin sitä aina kun tavattiin, mutta sitten kerran uskaltauduinkin nuuhkimaan, ja sehän olikin mukava koira! Sillä on aidattu piha, toisin kuin meillä, joten se saa toisinaan juoksennella pihallaan ihan vapaana. Sen emäntä sanoi, että kunhan vähän tutustutaan, minä voisin mennä vierailulle ja telmimään sinne pihalle myös!

Mommy ja daddy sanovat, että olen kovasti rohkaistunut muiden koirien ja ihmistenkin kanssa. Kyllä minusta onkin mukavaa tervehtiä ihan kaikkia, vaikka sitten monesti peräännynkin. Olen aina vähän pettynyt kun joku kulkee ohi ihan vallan moikkaamatta, etenkin jos on lapsia tai toisia koiria.

Kotosalla en oikein ole vieläkään innostunut mistään leluista joita minulle on tarjottu. Luut ja possunkorvat sun muut kelpaavat kyllä, mutta tennispalloista ja köysistä ja sen sellaisista viis veisaan. Golf-pallo olisi ollut hauska, mutta daddy pelkäsi minun saavan sen rikki hampaillani.

Ja tänään löysin pesuhuoneesta pesupuhvin, jonka kanssa ihan onnessani jolkotin yläkertaan. Mutta mommy ottikin sen minulta pois (otettuaan ensin muutaman valokuvan). Se kuulemma ei ollut sopiva lelu, sillä mommy pelkäsi että siitä irtoaa muovikuituja joihin voisin tukehtua.

Mommy lupasi etsiä minulle huomenna kaupasta jotain mukavia leluja - mutta saattaapa olla, etten ollenkaan kiinnostu niistä, kun ne kert ovat varta vasten minulle ostettuja. Mommy sanoo, että olen kuin pieni lapsi: minua kiinnostaa vain se minkä löydän itse, ei se mitä minulle tarjotaan.

Sisäsiisteydestä vielä. Yritän kovasti olla tekemättä tarpeitani sisälle, mutta välillä vaan unohdan. Iltasella tänään, ensimmäisen kerran sitten toissapäivän, meinasin pissata sisälle, mutta daddypä huomasi, ja vei ulos. Olin vähän nolona. Kyllähän minä tiedän. Tänäkin aamuna seisoin eteisessä odottamassa että Moo saa vaatteet päälleen, vaikka pidättäminen alkoi olla tuskaista. Mommy huomasi sen, ja vei minut pihalle aamutakissaan pisulle, ja sitten Moo tuli ja vei minut aamulenkille.

 

Pupuja, oravia, uroskoiria...

On tuolla ulkona vaan aina niin jännää! Välillä eteen hyppää orava, välillä pupu, välillä edessä on lintuparvi. Eilen oli kirkas pikkupakkaspäivä ja tuntui että kaikki kylän eläimet olivat liikkeellä. Aamulla melkein sain oravan kiinni, mutta se karkasi puuhun (ja olisin varmaan seurannut, jos en olisi ollut hihnassa), sitten jahtasin lintuja, ja myöhemmin vielä pupu ilmestyi pusikosta suoraan nenäni eteen.

Eilen vietin melkein koko päivän Jiin kanssa. Moo ja Aa olivat teillään, tytöistä vain Jii kotona. Iltapäivästä mommy ja daddykin lähtivät asioille, jolloin Jii lähti kanssani ulos peuhaamaan. Haettiin mukaan Jiin kaveri, ja mentiin juoksentelemaan koulun kentälle. Jii sanoi, että minulle pitäisi tuollaisia riehuntahetkiä varten saafa flexi. Mommy ja daddy eivät ole vielä päättäneet onko se hyvä idea vai ei.

Kotona peuhasin Jiin kanssa keittiön pehmoisella matolla. Ensin Jii antoi minulle herkkupaloja aina kun nousin kahdelle jalalle - olen siinä aika taitava ja välillä tanssin jonkun kanssa ihan ilman herkkupalojakin! - ja kun herkut oli loppu, heittäydyin selälleni lattialle ja "painittiin" vähäsen.

Eilen tein ulkona tuttavuutta myös uros-Russelin kanssa. Poikaparka meni aivan sekaisin haistaessaan minut! Pyöri ja haiseli ja yritti kuopia maata kaikilla neljällä jalalla yhtaikaa! Minä otin sen kaiken kuin lady ikään, vastasin haisteluun arvokkaasti, olihan poika komea ja hyvänhajuinen! mutten lähtenyt mukaan riehuntaan.

Minä alan olla jo aika hyvin kotiutunut tähän uuteen kotiini ja perheeseeni. Luottamukseni ja turvallisuudentunteeni lisääntyy päivä päivältä. Olen tänään ollut täällä kaksi viikkoa ja päivän. Minulla on vielä vähän ongelmia sisäsiisteyden kanssa, mutta eilinen esimerkiksi meni taas ihan vahingoitta. Minulla on täällä lämmin ja hyvä olla, ja saan nukkua aina jonkun vieressä, lämpimässä turvallisessa sängyssä. Viime yön nukuin Jiin kanssa.

Tänään kävin taas pienellä autoajelulla kun mommy heitti minut ja daddyn kaupalle. Odottelin mommyn kanssa autossa sillä välin kun daddy kävi sisällä, ja otin vähän tuntumaa rattiin. Jonain päivänä ajan vielä itsekin! Vaikka mommy kyllä sanoo, ettei koirat saa tässä maassa ajaa autoa. Aika epäreilua.

Tuttuja ja vieraita

Eilen oli sisäsiisteyden virstanpylväspäivä, kun koko päivä sujui ilman vahinkoja sisällä. Kyllä minä tästä vielä opin! Tänään ei päivä siltä osin sujunut aivan yhtä mallikkaasti, sillä tein yhdet pisut keittiön lattialle mommyn siskon lähdettyä hakemasta maamoa heille.

Haukuin mommyn siskoa pari kertaa, mutta daddy sanoi taas, ettei saa haukkua, joten minä lopetin siihen. En vierastanut enkä pelännyt häntä muuten ollenkaan niin paljon kuin vieraita yleensä, vaikka hänessä oli vähän pupun tuoksuakin! Niin, ja antoihan hän, ja maamo, minulle vähän lammasta, jota daddy oli päivällä ostanut.

Moo kävi tänään täällä myös. Olin onnesta aivan soikeana, kun kohtasimme daddyn kanssa Moon ulkona, Moon tullesa koulusta. Ja sitten Moo tuli vähäksi aikaa kotiinkin! Leikittiin matolla, kiipesin selällään olleen Moon vatsan päälle ja työnsin nenäni hänen poskeensa ja mitä kaikkea!

Ja sitten Moon piti mennä pois. Isälleen, sanoivat. Me daddyn kanssa vietiin Moo autolla, ja minä itkin koko kotimatkan autossa. Itkin! Daddy sanoi, että Moo varmaan tulisi huomennakin. Mutta mitäs minä siitä ymmärtäisin, poissa mikä poissa.

Kotona rauhoituin jälleen, ja sitten tuli se mommyn sisko, ja hän ja maamo lähtivät, ja sitten tulo mommykin. Aika paljon kaikkea tapahtuu, ja minun on välillä haasteellista ymmrärtää kaikkea. Onneksi daddy pysyy, vaikka kävikin tänään vähän jossain päivällä. Silloin kiertelin aikani, kunnes hyppäsin mommyn viereen sohvalle.

 

Ensilumen päivä

Nukuin koko yön ihan rauhallisesti mommyn ja daddyn välissä aina melkein kuuteen saakka. Silloin tuli kova tarve päästä asioille. Osaan kyllä kertoa tarpeesta, jos haluan - eilenkin menin nykimään remmiäni kun piti päästä ulos - ja huomaan tarpeeksi aikaisin. Joskus hätä tulee yllättäen, joskus vain menisin mieluiten jonnekin nurkkaan tarpeilleni. Tänä aamuna hätä tuli vähän yllättäen, ja sillä välin kun daddy vei minua alakertaan ja ulos lopuille tarpeille, pääsi mommy vähän siivouspuuhiin, taas.

Ulkona oli hurjan kylmä ja villanutustani huolimatta minun oli kylmä vielä kun tultiin sisälle. Makoilin daddyn kanssa sohvalla viltin alla kunnes mommykin nousi sängystä ja tuli alakertaan. Loikoilin vielä pitkään siinä heidän välissään kuin vauva ikään, ja työnsin pienen tassuni daddyn isoon käpälään.

Sisällä minä tykkään yhä ennemmin loikoa jossain missä tuntuu turvalliselta kuin touhuta mitään. En minä enää ole täällä yhtä arka kuin tullessani, ja tykkään kaikista perheenjäsenistä, silittelystä ja muusta, mutten silti kovin paljon touhua vielä. Vähän tänään pompin daddyn jaloissa jo, kahdella takajalallakin, tämän laittaessa lounasta. Silloin meitä olikin vain me kaksi, tyttöjen ollessa koulussa, maamon nukkuessa ja mommyn tehdessä töitä yläkerrassa.

Ulkona minä viihtyisin vaikka kuinka! On niin paljon haisteltavaa ja tutkittavaa, ja voisinpas metsästää parit kurret ja jäniksetkin... Täällä asuu paljon toisia koiria ja minä tykkään haistella niiden hajuja tunteakseni naapuruston eläjät. En minä kauheasti tykkää mennä tutustumaan, kun välillä kohdataan, enkä pidä vieraista ihmisistäkään yleensä, mutta joskus menen kyllä moikkaamaan.

Tänään pääsin vähän koirapuistoon tutustumaan, mutten ihmeemmin uskaltautunut temmeltämään siellä. Ei se minua erityisesti pelottanutkaan, mutta ihmettelin vain ympäristöäni. Tänään myös satoi täällä talven ensimmäinen lumi! Se ei minun menoani haitannut, vaikka olikin tassujen alla kylmää ja märkää. Kun minä pääsen ulos, olen kuono maassa hajujen perässä, lunta tai ei!

 

Ensimmäisenä aamuna

Herätin mommyn ja daddyn puoli kuuden aikaan, nukuttuani koko yön yhdestätoista siihen asti, kopsuttamalla mattoa yläkerran oven luona. Daddy lähti kanssani alakertaan, ja jäin ulko-ovelle odottamaan ulos pääsemistä. Mutta ennen kuin daddy oli valmis, hätä kävi liian kovaksi. Mentiin silti ulos, tultiin sisään missä söin vähän aamupalaa, ja mentiin vielä uudestaan käymään ulkona. sitten palattiin yläkertaan jatkamaan vielä vähän unia mommyn ja daddyn sänkyyn.

Valmiina kohta nukahtamaan

 

Hei, olen Meggie

Minä olen Meggie, tai oikeammin Margareth, mutta Meggieksi minut adoptioperheeni risti. Olen nyt noin puolitoistavuotias. Tulen jostain tuolta Espanjasta, lämpimästä, missä elin puolisentoista vuotta katukoiran elämää, kunnes minut pelastettiinkerjäläiselosta. Minut tuotiin Suomeen, missä vietin puolitoista viime viikkoa ihastuttavan perheen luona, missä minulla oli koirakaveri ja kaikki. Tänään minut tuotiin ihan uuteen kotiin uusien ihmisten luo, joista olin aiemmin tavannut vain kaksi: lauman alfa-uroksen jota kutsuvat daddyksi, sekä mommyn.

Kun minua tultiin hakemaa tutuksi käyneestä kodista, mommylla ja daddyllä oli mukana vaaleatukkainen tyttö. Minä tajusin kyllä, mitä oli tapahtumassa, enkä olisi halunnut lähteä turvallisesta kodistani. Mutta uuteen kotiin minut vietiin. Istuin automatkan mommyn sylissä, tytön (kutsutaan häntä vaikkapa Jiiksi, sillä myöhemmin opin että tyttöjä on perheessä kolme!) silitellessä turkkiani. Kotona minua odotti vielä maamokin, joka juttelee minulle espanjaksi. Se on aika kotoista!

Olin aluksi vähän arka ja luimistelin pöydän alla. Tutkin kuitenkin talosta tuon yhden kerroksen läpi ja kiipesin yläkertaankin. Alakertaan uskaltauduin vasta myöhemmin illalla. Minulle oli ostettu kotiintulolahjaksi ihan oikea mehukas luu, ja pienen ulkoilulenkin jälkeen (olipa monta pelottavaakin juttua matkan varrella, kuten katusählyä pelanneet pojat ja pyöräilijä ja kaikki!) kävinkin luun kimppuun alkukantaisella energialla! Mutta sitten taloon tuli kiharatukkainen tyttö, Aa. Ja vähän ajan päästä myös ruskeatukka tyttö Moo. Ja minä vetäydyin vartioimaan luutani. Totta puhuen pelotti aika tavalla, kun oli niin monta ihmistä siinä!

Mommy tuli minua silittelemään, ja heilutinpa vähän mommylle häntäänikin siinä. Mommy tuntui jo aika turvalliselta! Mutta heti kun mommy lähti siitä, aloin täristä taas, kun liian monta vierasta silmäparia tuijotti minua. Silmäparit jättivät minut rauhaan kyllä, kun daddy ja mommy käskivät antaa minun olla, mutta minä vahdin luutani ja melkein nukahdin istualleni. Silloin daddy nappasi minut syliinsä ja kantoi mommyn syliin, joka kääräisi minut huopaan ja asetteli syliinsä kerälle.

Lepäsin siinä mommyn sylissä ja hengitykseni ja sydämensykkeeni rauhoittui siitä vähitellen, silmät lupsuivat kiinni ja mommyn silitellessä päätäni vaivuin koiranuneen. Heräilin välillä, kun ensin ruskeatukka hevoselta tuoksuvine vaatteineen, ja sitten Jii, ja myöhemmin vielä kiharapää, tulivat kukin vuorotellen silittelemään minua. Heräsin aina hieman, mutta vaivuin uudelleen uneen toviksi kerrallaan. Ja mommyn, daddyn, Jiin ja Aan mennessä saunaan, siirryin ensin maamon ja sitten Moon syliin, missä vähitellen aloin jälleen syödä makupaloja ja reipastua.

Myöhemmin käytiin taas ulkona ja iskin taas hampaani luuhuni ja unohdin ainakin ison osan arkuudestani. Daddy on juuri nyt paras, koska daddyn kanssa pääsee ulos, mutta muidenkin syli kyllä kelpaa :) Muutaman pisun olen tehnyt lattialle, mutta muutaman myös ulos. Nyt alkaa olla ilta jo, saapa nähdä kuinka hyvin saan nukutuksi ensimmäisenä yönäni uudessa kodissa!