Jätskiä ja merta

Tänään mommyn lopetettua työpäivänsä, se alkoi rapistella herkkupusseja ja työntää niitä ja vesipulloja laukkuun. Silloin me tajuttiin, että nyt ollaan lähdössä pitemmälle lenkille ja alettiin pyöriä ja hyöriä mommyn ympärillä.

Käveltiin ensin Tarvon rantaan ja siitä rantaviivaa pitkin Munkkiniemeen, Kalastajatorpan rantaan saakka. Pysähdeltiin välillä vähän juomaan vettä, syömään kanafileitä ja muita herkkuja, sekä istuskelemaan ja ihailemaan auringossa kimaltelevaa merta. Okei, mommy ihasteli merta, me nuuskittiin ruohontupsuja ja kivenkoloja ja vähän merivettä.

Rannan jätskikiskalta mommy osti jäätelöt: itselleen suklaajätskin ja meille mansikkatötterön, jota yhdessä kilpaa nuoltiin.

Kotimatkalla vielä jaksettiin kisailla flekseissä, joten mommy vei meidät matkan varrella sijaitsevaan koirapuistoon. Siellä ei kuitenkaan ollenkaan osattu juosta ja telmiä, sillä heti alkuunsa siellä tuli joku isompi koira meidän kimppuun, eikä se ollenkaan ymmärtänyt jättää meitä rauhaa, vaikka Timmy kuinka komensi. Palattiin siis kotiin, ja oltiinkin jo aika rättiväsyneitä!

Penturallia

Mommy osti meille syyskuun alussa kuukausipassin Daisypuistoon. Niinpä ollaan siellä käyty silloin sun tällöin juoksemassa, aina kun on ollut hyvä ilma ja mommy on ollut kotona meitä viemässä (se on ollut ihan liikaa työmatkoilla!) eikä kipeenä flunssassa.

Perjantai-iltaisin sinne on samaan aikaan meidän kanssa nyt jo pari kertaa pölähtänyt russelipentulauma. Tai siis ei niitä kai niin kamalan monta ole ollut, kolme tai jotain, mutta ihan hirveän aktiivisia ne on! Mommy sanoo, että vaikkei meistä muuten ikää huomaakaan, niin siitä miten hämillemme me mennään siitä pentujen mekastuksesta.

Vähän me koitettiin välillä mukana juosta ja välillä Timmy kävi niitä vähän komentamassa, kun eihän se nyt oikein reilua ole, jos kaksi kurmottaa kolmatta koko aika! Enimmäkseen me kuitenkin vaan ihmeteltiin sitä touhua.

t. Meggie

Russelikavereita

Aletaan olla Lapinmatkailusta toipuneita viimein. Tänään melkein piti olla aurinkoinen päivä, ja mommy halusi jätskiä ja ulkoilemaan, joten iltapäivällä lähdettiin taas autoilemaan. Mommy ja daddy haki jätskit itselleen ja meillekin; omansa söivät matkalla kiskalta Pitkäkoskelle, mutta meille antoivat vasta siellä parkkipaikalla. Minä söin melkein kokonaan omani, mutta Meggie ei saanut omaansa montakaan kertaa lipaistua, sillä siinä pörräsi niin paljon ampiaisia, että välillä minäkin singahtelin niitä pakoon. Syö siinä nyt sitten.

Käppäiltiin siellä vähäsen ja sitten mentiin sinne koirapuistoon, pienten puolelle, kun isojen aitauksessa kävi niin kova mekastus jo ennestään. Siellä ei ole tänä kesänä ollenkaan hoidettu niitä puistoja eikä oikein muitakaan alueita, joten siellä oli vain pitkä heinä ja kamalasti ötököitä. Parit juoksut me ravattiin siinä, missä ei sitä heinikkoa ole, mutta eipä oikein jaksettu innostua. Daddy ehdotti Daisypuistoa ja mommynkin mielestä se oli hyvä idis.

Ei me sielläkään eka oikein jaksettu mitään touhuta. Mommy välillä koitti hyppyyttää meitä nameilla houkutellen ja pariin otteeseen vähän ravailtiin, mutta kun sitten molemmat könyttiin mommyn ja daddyn viereen sinne penkille, huuteli paikan omistaja Susanna (se on niiiin ihana rapsuttajanainen!) ikkunasta, jotta kaivataanko seuraa. Se sitten tuli sinne puistoon omien russeleidensa kanssa, ja minä aloin kiehnätä siinä Susanna jaloissa.

Juoksenneltiin vähän, russelit kaivoi hiekkakasaa ja Meggie vähän sitä touhua ihmetteli ja välillä leikki niiden toisten russeleiden kanssa. Daddy sanoo, että Meggie alkoi niiden kanssa leikkiessään liikahdella eri tavalla kuin yleensä, silleen russelimaisesti. Oli tosi kiva puistoilu tänään niiden kahden kanssa, vaikka se toinen vähän mulle meinaskin ärhennellä, kun menin sen daddyltä rapsuja hakemaan.

t. Timmy

Kevätkirmailuja

Kevät on niin kivaa aikaa, kun alkaa olla tarpeeksi lämmin, ettei enää tarvita niitä ärsyttäviä talvivermeitä. Ollaan oltu ulkona pihalla ja käytiin Moon kanssa koirapuistossa (bussilla!) sun muuta mukavaa. Mommy on ollut poissa aika paljon työmatkoilla, mikä ei ole ollenkaan kivaa, eikä me olla aina oltu ihan varmoja tuleeko se sieltä takaisin ollenkaan. Tähän asti se on aina tullut, mistä onkin syntynyt sitten ihan järjetön riemu!

t Timmy & Meggie

Bussissa Moon kanssa

P.S. Kaikki ulkoilukuvat otti Moo.

Kevättä pihalla ja puistossa

Nyt on ollut välillä niin kauniita aurinkoisia lämpimiä päiviä, että on vietetty aikaa pihalla (joskin välillä on ollut villuria vielä päällä, ettei tuuli palella) mommyn ja daddyn tehdessä milloin mitäkin projektejaan ulkona, ja käyty juoksemassa myös Daisypuistossa. 

t. Timmy ja Meggie

Kuva: Daisypuiston Susanna

Kaivarissa ja Daisypuistossa

Viime lauantaina oli hieno sää. Mommy ja Daddy veivät meidän citykoirailemaan Stadiin. Käveltiin Tähtitorninmäen yli Etelä-Satamaan ja Kaivarin rantaa Café Ursulaan kahville. Siellä tykätään koiristakin. Mommy kytki meidät terassilla kiinni valotolppaan ja meni sisälle hakemaan kahvia ja juustokakkua daddyn tuotua meille vesikupin. Minä poika istuskelin siinä kukkien välissä korokkeella kuin koiramalli ikään; joku ohikulkijakin minua kuvasi! Me saatiin vähän omia makupaloja siinä mommyn ja daddyn nauttiessa iltapäiväkahviaan.

Tehtiin pieni rundi Kaivopuistossa, dallailtiin diplomaattialueella ja palattiin autolle Ullanpuistikon läpi. Kaikkia jänniä hajuja siellä oli!

Kotimatkalla daddy jätti mommyn ja meidät tuonne reilun kilsan päähän kotoa (mommy halusi vielä vähän kävellä! kumma tyyppi, me oltais kyllä oltu jo valmiita torkuille) ennen kuin meni kauppaan. Me siis käveltiin tuolta pitkin Paloheinää kotia kohti, kun mommy huomasi yhdessä portissa kaikenlaisia lappuja ja pysähtyi lukemaan niitä. Se oli koirapuisto! Siinä yksityisen talon takapihalla! Mentiin tietty sitä katsomaan ja kyllähän meissäkin vielä virtaa oli, kun päästiin hihnoista vapaaksi ja saatiin rauhassa telmiä ja riehua vähän aikaa!

Se oli se Daisypuisto. Siellä on kaikkia agilityvälineitä tämmöisille pienemmille koirille (saa siellä kuulemma isommatkin leikkiä, jos puiston varaa itselleen kokonaan). Se oli niin kiva paikka, että kun mommyn kaveri, Copiton mommy, ehdotti koirapuistotreffejä maanantaille, mehän mentiin sinne taas! Meillä oli oikein kivaa kolmisinkin, vaikka Copito taisi vähän jäädä meidän riehumisen jalkoihin - Copsu on jo vähän vanhempi kuin me, rasavillit. Jiikin oli mukana, ja mommylla oli nameja, joten vähän koklailtiin sitä agilityäkin. Kyllähän me herkuista hypitään ja mennään vaikka niistä pelottavista tunneleistakin (no, ainakin Meggie uskalsi, Copsun näytettyä mallia)!

t. Timmy

Koirapuistoa ja bussimatkaa

Tänään oli hieno päivä, pitkästä aikaa aika lämmin. Mommy on lomalla, joten kun se tuli kotiin asioilta, se päätti lähteä meidän kanssa koirapuistoon. Sinne on parin kilometrin kävelymatka, joka taittuisi vikkelään ellei me haisteltais joka nurkkaa. Ilmassa on kuitenkin nyt niin hurjasti kaikkia jänniä tuoksuja ja puput ja oravat ja kaikki on liikkeellä!

Tänään kävi silleen, että kun oltiin tuolla mommyn kanssa matkalla, Jii bongas meidät bussin ikkunasta. Se oli matkalla koulusta kotiin, mutta läksikin juoksemaan meidän perään. Me yritettiin vetää mommya taaksepäin, odottamaan Jiitä, muttei se heti tajunnut ollenkaan. Lopulta se kuuli Jiin äiti-huudon ja kääntyi. Jii tuli meidän kanssa. Matkalta mommy vielä laittoi Moolle viestin, että ollaan koirapuistossa, joten Mookin tuli sinne, koulusta suoraan.

Meillä oli siellä hurjan kivaa! Juostiin ja riehuttiin kunnes ei enää jaksettu. Moo vähän koulutti Timmyä. Istu. Paikka. Odota. Tule. Odottaminen me tosin jo osataan, kumpikin jopa!

Sitten siellä tapahtui jotain tosi outoa. Joku nainen tuli sinne koirapuistolle ja päästi koiransa sinne pienten aitaukseen missä mekin oltiin. Se jäi itse sinne portin toiselle puolen, mitä mommy vähän ihmetteli. Sitten se nainen katosi kokonaan! Sen koira kakkasi sinne puistoon ja sitten se alkoi nousta Timmyn selkään ja yritti panna mommyn jalkaakin. Eikä sitä naista näkynyt missään. Mommy nosti sen monta kertaa Timmyn selästä pois ja kerran se koira meinasi vähän näykkäistä mommyn kättä hermostuessaan.

Me meinattiin jo lähteä sieltä pois, kun Jii huomasi, että se nainen istui autossaan lukemassa lehteä! Mommy tarttui sitä koiraa valjaista ja talutti sen sinne autolle. Se nainen ei edes huomannut niiden tulevan ennen kuin mommy avasi sen auton oven ja antoi tulla täyslaidallisen. Nainen ei osannut sanoa mitään, otti vain koiransa ja sitten ne lähti. Mommy otti auton rekkarin ylös ja miettii nyt, tekisikö siitä ilmoituksen jonnekin.

Siinä vaiheessa oltiin jo oltu siellä puistossa aika pitkään, joten ei mekään siellä enää kauan viihdytty vaan lähdettiin siitä kotia kohti. Moo sai idean viedä meidät bussilla! Me ei oltukaan ikinä ennen oltu bussissa, joten vähän jännitti nousta kyytiin. Hyvin se meni. Siellä me istuttiin nätisti, kuin vanhat tekijät ja mommy, Moo ja Jii totesivat, ettei se ongelma tule olemaan, jos joskus meidän kanssa oikeasti tarvii matkustaa bussilla jonnekin. Ei tietenkään! Mehän ollaan ihan maailmanmatkaajia!

t. Meggie ja Timmy

Kevään eka koirapuistoilu

Eipä tuossa talvella meitä sen ensilumen jälkeen kukaan koirapuistoon vienyt. Ei siis kai ihmekään, että hippusen olttin ihmeissämme, että mitenkäs täällä oikein saikaan kulkea ja olla ja touhuta. Moo ja mommy vei meidän tänään Pitkäkoskelle telmimään. Aluksi vaan kuljettiin niiden perässä, mutta sitten jo päästiin taas melskaamisen makuun. Juostiin ja riehuttiin niin että nyt päivällisen jälkeen uni maittaa!

t. Meggie & Timmy

Ensilumi

Ensilumi satoi maahan perjantaina. Ihan kunnon lumi, eikä mikään kuura maassa. Oltiin Moon kanssa ulkona lumisateessa ensin, ja myöhemmin illalla mommyn kanssa. Hypittiin ja pompittiin ja nuuskittiin ihan pöhköinä. Ei minua lumi ollenkaan haitannut, päin vastoin! Lumihan on hauskaa! Ja kaikki hajut on tuoreina lumen päällä. Uusi ja ihmeellinen elämys.

Eilen mommy vei meidät vanhan kodin lähelle vanhaan tuttuun koirapuistoon vähän telmimään lumessa. Meuhattiin ja peuhattiin aikamme, ja kun ei enää jaksettu, tulikin vähän vilu ja lähdettiin takaisin kotiin. Minun takkini etutarranauhat irtoilivat jatkuvasti siinä ulkoillessa, joten kotona mommy vähän fiksasi sitä ja ompeli takin edestä kiinni. Hyvin se menee pään yli ilman niitä tarrojakin.

Me ollaan nyt asuttu tässä uudessa kodissa kolme viikkoa. Hyvin alkaa paikat tulla tutuiksi. Kerran on mommy ja daddy vieneet meidät saunaankin. Minä poika istuin oikein lauteellakin vähän aikaa, Meggien kyhjöttäessä saunannurkassa. Sitten tuli vähän kuuma ja menin lauteiden alle minäkin. Suihku ei ole täällä yhtään hauskempaa kuin vanhassakaan kodissa.

Keittiö on vähän pelottava paikka liukkaine parketteineen ja hurisevine uuneineen. Enkä minä oikein tykkää mennä alakertaan täälläkään, vaikka ihmiset ja Meggiekin sinne aina välillä menevätkin. Yläkertaan tyttöjen huoneisiin menen minäkin mieluusti kyllä! Siellä on kotoisaa tyttöjen kanssa, silloin kun ovat kotona.

Kotona olemisesta puheen ollen. Ollaan opeteltu olemaan keskenämme kotona viime viikolla, kun daddykin meni taas töihin. Ekana päivänä oli ihan jees, mutta sitten se alkoi tuntua aikas tylsältä. Minä sitten pureksin mommyn astmapiipun ja valokuvakehyksen tuen, ja sohvankin kaivoin auki. Ja Meggie tietty auttoi. Mommy ja daddy ei oikein olleet iloisia meidän puhteista...

 

Ulkona riehumassa

Aamupäivän sisällä lojumisen jälkeen mommy ja daddy tuumasivat, että on aika lähteä vähän ulkoilemaan. Hypättiin siis autoon ja ajettiin Pitkäkoskelle. Kuljeskeltiin ensin siellä vähäsen. Mommy halusi valokuvata joen varressa, joten poikettiin sinne vähän, minä ja mommy, Meggien ja daddyn jäädessä pellolle kuljeksimaan. Meggie ei yhtään tykännyt, että me mentiin eri suuntaan ja alkoi haukahdella kimeästi. Minä siitä saman tien hermostuin, eikä mommyn valokuvaamisesta tahtonut tulla mitään, kun minä vain nyin, että hei, mennään takas Meggien luo!

Mentiinkin, ja käveltiin siitä yhdessä koirapuistoon. Siellä me ravattiin peräkanaa ja leikittiin pitkän aikaa. Välillä pidettiin taukoa ja sitten taas mentiin. Meggie on kova tyttö juoksemaan! Yksi vieras koira meinasi hermostua, kun ei saanut Meggieä kiinni ja alkoi äristä, jolloin Meggie päästi pari kimakkaa haukahdusta taas. Silloin minä juoksin sanomaan sille toiselle koiralle, että antaa Meggien olla jo. Se oli oikeasti ihan kiltti koira ja uskoi kerrasta ja jolkotti emäntänsä luo tämän kutsuessa.

Kotona oltiinkin sitten ihan poikki! Minulla oli kova nälkäkin ja söin päivälliseni hyvällä halulla, mutta Meggie se päätti vaihteeksi vähän nirsoilla ruokansa kanssa. Päivällisen jälkeen maistui nokoset sohvalla, kunnes mentiin vielä iltakävelylle, minkä jälkeen jouduttiin suihkuun ja saunaan! En kyllä välitä siitä hommasta ollenkaan, eikä Meggiekään.

t. Timmy