Kesämeininkejä

Mommy on nyt lomalla, ja daddykin viikon päästä. Kesä muuttui sateisemmaksi pari viikkoa sitten, mutta aurinkoisiakin hetkiä ja päiviä on toki ollut. Kovin kummoisia ei olla tehty, enimmäkseen oltu kotona ja kotiympyröissä, mutta eilen vietettiin päivä Hangossa ja ihmiset illastivat Tammisaaressa, missä me koiralauma saimme vaivaiset ankkafileet, mutta muutoin vain makoilimme heidän jaloissaan heidän pizzojaan nuuhkien. Kyllä meillekin olisi kelvannut!

Jätskiä Hangossa Timmyn kanssa

Meggie Hangon satamassa

Mommy oli korkealla näköalatornissa!

Mama loves bully

Daddyn tuolin alla

Timmy Jiin tuolin alla

Minä kuljen jo portaita edestakaisin kuin vanha tekijä. Suunnan vaihtaminen kesken kaiken on vielä vähän pelottavaa, mutta muuten menen miten haluan. Tykkään olla siellä, missä ihmisetkin, joten kun joku kokkaa keittiössä, olen hänen jaloissaan, ja kun joku on sohvalla kömmin viereen kellimään, ja kun joku istuu syömässä ruokapöydän ääressä, tulisin minä siihenkin ja ottaisin mieluusti palan, mutta minulle aina sanotaan, ettei se ole hyvää käytöstä.

14 viikkoinen

15-viikkoinen

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...! Kuten nuo tippuvat räystäät.

Sainpa kerran nuolla "isojen koirien" risottokattilan!

Mommyn lähellä on niin hyvä olla!

Me kaikki halutaan olla mommyn lähellä...

Tykkäisin myös leikkiä enemmän Meggien ja Timmyn kanssa, mutta ne ei ole kovinkaan innokkaita leikkimään. Meggie välillä intoutuu painimaan kanssani, Timmykin joskus harvoin ulkosalla, mutta enimmäkseen ne välttelevät minua. Mommy sanoo sen johtuvan innokkuudestani, olen kuulemma liiaksi iholla ja hypin nenille, mitä ikinä se muka tarkoittaa. Minähän vain yritän haastaa heitä leikkiin ja välillä halata ja antaa pusuja! Mitä kamalaa siinä on?

Pari viikkoa sitten pääsin vähän leikkimään parin staffipennun kanssa Topeliuksenpuistossa. Edes ne eivät ihan hirveästi innostuneet siitä, miten olin kimpussa kuin takiainen, tai ehkä se johtui siitä, että vähän yli-innokkaasti yritin sekä sen nartun että sen uroksen selkään...

t. Ace

Penturallia

Mommy osti meille syyskuun alussa kuukausipassin Daisypuistoon. Niinpä ollaan siellä käyty silloin sun tällöin juoksemassa, aina kun on ollut hyvä ilma ja mommy on ollut kotona meitä viemässä (se on ollut ihan liikaa työmatkoilla!) eikä kipeenä flunssassa.

Perjantai-iltaisin sinne on samaan aikaan meidän kanssa nyt jo pari kertaa pölähtänyt russelipentulauma. Tai siis ei niitä kai niin kamalan monta ole ollut, kolme tai jotain, mutta ihan hirveän aktiivisia ne on! Mommy sanoo, että vaikkei meistä muuten ikää huomaakaan, niin siitä miten hämillemme me mennään siitä pentujen mekastuksesta.

Vähän me koitettiin välillä mukana juosta ja välillä Timmy kävi niitä vähän komentamassa, kun eihän se nyt oikein reilua ole, jos kaksi kurmottaa kolmatta koko aika! Enimmäkseen me kuitenkin vaan ihmeteltiin sitä touhua.

t. Meggie

Russelikavereita

Aletaan olla Lapinmatkailusta toipuneita viimein. Tänään melkein piti olla aurinkoinen päivä, ja mommy halusi jätskiä ja ulkoilemaan, joten iltapäivällä lähdettiin taas autoilemaan. Mommy ja daddy haki jätskit itselleen ja meillekin; omansa söivät matkalla kiskalta Pitkäkoskelle, mutta meille antoivat vasta siellä parkkipaikalla. Minä söin melkein kokonaan omani, mutta Meggie ei saanut omaansa montakaan kertaa lipaistua, sillä siinä pörräsi niin paljon ampiaisia, että välillä minäkin singahtelin niitä pakoon. Syö siinä nyt sitten.

Käppäiltiin siellä vähäsen ja sitten mentiin sinne koirapuistoon, pienten puolelle, kun isojen aitauksessa kävi niin kova mekastus jo ennestään. Siellä ei ole tänä kesänä ollenkaan hoidettu niitä puistoja eikä oikein muitakaan alueita, joten siellä oli vain pitkä heinä ja kamalasti ötököitä. Parit juoksut me ravattiin siinä, missä ei sitä heinikkoa ole, mutta eipä oikein jaksettu innostua. Daddy ehdotti Daisypuistoa ja mommynkin mielestä se oli hyvä idis.

Ei me sielläkään eka oikein jaksettu mitään touhuta. Mommy välillä koitti hyppyyttää meitä nameilla houkutellen ja pariin otteeseen vähän ravailtiin, mutta kun sitten molemmat könyttiin mommyn ja daddyn viereen sinne penkille, huuteli paikan omistaja Susanna (se on niiiin ihana rapsuttajanainen!) ikkunasta, jotta kaivataanko seuraa. Se sitten tuli sinne puistoon omien russeleidensa kanssa, ja minä aloin kiehnätä siinä Susanna jaloissa.

Juoksenneltiin vähän, russelit kaivoi hiekkakasaa ja Meggie vähän sitä touhua ihmetteli ja välillä leikki niiden toisten russeleiden kanssa. Daddy sanoo, että Meggie alkoi niiden kanssa leikkiessään liikahdella eri tavalla kuin yleensä, silleen russelimaisesti. Oli tosi kiva puistoilu tänään niiden kahden kanssa, vaikka se toinen vähän mulle meinaskin ärhennellä, kun menin sen daddyltä rapsuja hakemaan.

t. Timmy

Kaivarissa ja Daisypuistossa

Viime lauantaina oli hieno sää. Mommy ja Daddy veivät meidän citykoirailemaan Stadiin. Käveltiin Tähtitorninmäen yli Etelä-Satamaan ja Kaivarin rantaa Café Ursulaan kahville. Siellä tykätään koiristakin. Mommy kytki meidät terassilla kiinni valotolppaan ja meni sisälle hakemaan kahvia ja juustokakkua daddyn tuotua meille vesikupin. Minä poika istuskelin siinä kukkien välissä korokkeella kuin koiramalli ikään; joku ohikulkijakin minua kuvasi! Me saatiin vähän omia makupaloja siinä mommyn ja daddyn nauttiessa iltapäiväkahviaan.

Tehtiin pieni rundi Kaivopuistossa, dallailtiin diplomaattialueella ja palattiin autolle Ullanpuistikon läpi. Kaikkia jänniä hajuja siellä oli!

Kotimatkalla daddy jätti mommyn ja meidät tuonne reilun kilsan päähän kotoa (mommy halusi vielä vähän kävellä! kumma tyyppi, me oltais kyllä oltu jo valmiita torkuille) ennen kuin meni kauppaan. Me siis käveltiin tuolta pitkin Paloheinää kotia kohti, kun mommy huomasi yhdessä portissa kaikenlaisia lappuja ja pysähtyi lukemaan niitä. Se oli koirapuisto! Siinä yksityisen talon takapihalla! Mentiin tietty sitä katsomaan ja kyllähän meissäkin vielä virtaa oli, kun päästiin hihnoista vapaaksi ja saatiin rauhassa telmiä ja riehua vähän aikaa!

Se oli se Daisypuisto. Siellä on kaikkia agilityvälineitä tämmöisille pienemmille koirille (saa siellä kuulemma isommatkin leikkiä, jos puiston varaa itselleen kokonaan). Se oli niin kiva paikka, että kun mommyn kaveri, Copiton mommy, ehdotti koirapuistotreffejä maanantaille, mehän mentiin sinne taas! Meillä oli oikein kivaa kolmisinkin, vaikka Copito taisi vähän jäädä meidän riehumisen jalkoihin - Copsu on jo vähän vanhempi kuin me, rasavillit. Jiikin oli mukana, ja mommylla oli nameja, joten vähän koklailtiin sitä agilityäkin. Kyllähän me herkuista hypitään ja mennään vaikka niistä pelottavista tunneleistakin (no, ainakin Meggie uskalsi, Copsun näytettyä mallia)!

t. Timmy

Hyppelyä Uutelassa

Uutelassa on tosi kiva koirapuisto. Iso ja mudaton, siellä on nurmikkoa ja agility-esteitä. Eilen oli kaunis aurinkoinen päivä, ja daddy, mommy, Jii ja Aa ja me lähdettiin ulkoilemaan. Vietettiin aikaa siellä koirapuistossa ennen ja jälkeen pienen kävelyn ja lounaan.

Jii ja Aa innostuivat koirapuiston agility-esteistä niin, että alkoivat houkutella meitä hyppimään niiden yli. Niillä oli herkkuja meille, ja eka me vaan tyylikkäästi kierrettiin esteet. Mutta kun ne itse näytti meille ensin mallia, hogattiin, että sitähän ne meiltä halusivat - yli hyppäämistä! Ja niinhän me sitten hypättiin! Välillä juostiin ja leikittiin kaksistaan ja muidenkin koirien kanssa. Siellä oli tosi paljon muitakin koiria, mm. sellainen hauska pieni russeli-poika, mukava kultainen noutaja ja tanskalaisruotsalainen rottakoira.

Lounaalle mentiin meren rantaan grillikatoksen luo. Meidän ihmiset grillasivat itselleen makkaraa ja me saatiin pari nakkia.

t. Meggie ja Timmy

Timmy

Me käytiin eilen katsomassa semmoista ratonero-poikaa Timmyä ja nyt mommy ja daddy sanoivat, että Timmystä tulee mun uus veli! Timmy tulee huomenna meille uuteen kotiinsa. Sekin on Espanjasta, ja suunnilleen saman ikäinen kuin minä, mutta isompi, painaakin kaksi kertaa niin paljon kuin minä! Toivon, että meistä tulee vielä kaverit. Ainakin eilen meillä oli oikein sopuisa kohtaaminen. Aika sen vasta näyttää kuitenkin. Luulen, että annan Timmynkin kirjoitella tähän minun blogiini sitten!

t. Meggie

Saaressa

Vietettiin mommyn ja daddyn kanssa viikonloppu saaressa. Ihan ensin oli pitkä ajomatka. Alan olla jo vähän tottuneempi autoilija viimeinkin; kun vauhtiin päästään, otan helposti jopa nokoset häkissäni ja alan uikuttaa vasta kun vauhti hidastuu. Jopa minä ymmärrän, ettei sieltä kovassa vauhdissa mihinkään pääse vaikka kuinka panikoisi! Pysähdyttiin Tammisaaressa käymään kaupassa ja mommy haki meille kaikille jäätelöt rannan kioskilta. Minäkin sain ihan omaan kippoon vähän vaniljajätskiä :)

Matkustin loppumatkan mommyn sylissä, kun oli lauttaa ja muuta pysähdystä. Mommyn sylissä on hyvä olla vaikka auto olisi paikallaankin.

Viimeinen pätkä mentiin moottoriveneellä. Minulla on ihan oma pelastusliivi! Olin alkuun vähän ihmeissäni moisesta liivistä ja moisesta veneestä, mutta lopulta nautiskelin tuulesta naamallani. Oli kuuma päivä ja tuuli vilvoitti kummasti!

Perillä meitä odotti isäntäväen mäyräkoiravanhus Åke. Se ei jaksanut minusta paljon piitata. Tervehti, ja antoi minun touhottaa. Myöhemmin lauantaina sain loppupäiväksi touhotuskaveriksi Jackien, mustan russeli-sekoitus-pojan. Jackien kanssa oli ihan huippua telmiä ja juoksennella ympäriinsä! Harmi vaan, ettei se tullut sitten enää sunnuntaina käymään. Nautin silti itseksenikin vapaudestani. Melkein koko viikonloppu ilman mitään hihnoja ja valjaita ja muita!

Lauantaina kävin välillä hätyyttelemässä joutsenia, mutta ne vaan sähisivät minulle ja mommy ja daddy käskivät antaa niiden olla. Illemmalla metsästin yhden päästäisen. Se oli niin pieni etten oikein tiennyt, miten sen parhaiten saa hengiltä, joten viskelin sitä ilmaan vaan hampaillani, kunnes se kuoli. Uimassakin kävin pari kertaa; en oma-aloitteisesti tosin, mutten minä sitä uimista pelkääkään.

 

Thundershirt ja matkailua

Minä kun olen tällainen vähän hermostuvainen (mommy huomautti, että vähän on melkoinen vähättely...) ja panikoiva tapaus, ostivat mommy ja daddy minulle eilen Thundershirtin. Kokeiltiin sitä heti automatkailuun, ja kyllä se ainakin vähän auttaa rauhoittumaan, vaikkei ihan kokonaan autopaniikkiani pois viekään.

Viime päivät ovat olleet pienelle koiralle täynnä ihmettelemistä, kun toissapäivänä ajeltiin Pohtiolammille (siellä oli ulkohäkissä pupuja! en meinannut karvoissani pysyä! yritin päästä pupujen luo ihan koko ajan ja löytää tien sisälle häkkiin!) ja siitä edelleen Tampereelle. Siellä kävin ensi kertaa ravintolassa! No, ravintolan terassilla, mutta kuitenkin! Sain oman vesikipon ja kaikkea. Illemmalla käytiin vielä kylässä mommyn ystävän luona. Siellä asustaa myös niiden koira Nasse, hollannin pystykorva. Se oli aika iso ja innokas nuori poika, joten vierailu ei ihan ollut leikkiä ja touhua, vaan meidät piti pitää erillään.

Eilen ajettiin Tammisaareen, missä kuljeskeltiin aikamme ja sitten mentiin yhden ravintolan terassille, kun mommy ja daddy halusivat juotavaa. Jatkettiin siitä vielä Hankoon asti, missä mommy ja daddy söivät yhdessä ravintolassa ja sitten kuljeskeltiin rantateitä. Bongattiin koirien uimaranta ja pääsin juoksentelemaan vapaana. Daddy vei minut kertaalleen uimaankin; itsehän vain vähän kastelin tassuja. Siellä yksi toinen vain himpun minua isompi narttu ensin leikki kanssani ihan kivasti, mutta kävi sitten agressiiviseksi ja daddy joutui tulemaan hätiin, kun se yritti purra minua niskasta!

 

Vierailla mailla

Lauantaina minut laitettiin taas siihen häkkiin ja autoon ja ajettiin taas uuteen vieraaseen paikkaan, mommyn kummitädin "landelle". Siellä meitä oli vastassa kummitädin vanha koirapoika Torsti. Torsti on jo 14-vuotias, jolkottelee aika hitaasti. Se oli kovin ystävällinen, mutta haisteli peppuani himpun verran enemmän kuin olisin tykännyt. Torsti ei jaksanut leikkiä, enkä minäkään toisaalta edes yrittänyt houkutella. Meillä oli sellaiset ystävällishenkiset välit, vaikkakaan ei läheiset ja toverilliset.

Olin enimmäkseen pihalla kytkettynä, sillä siellä on vilkas autotie ihan lähellä. Torsti kulki vapaana; se osaa olla menemättä tiettyä kohtaa pitemmälle pihamaalla. Mommy ja daddy eivät oikein luottaneet minun järkeeni, eivätkä siihen, ettenkö lähtisi pihalta rantaa pitkin etsimään daddya, Jiitä ja Aata, jotka olivat veneellä kalassa. Välillä mommy antoi minun ravata vapaana rantaan ja rannassa, kun kaikki olivat maissa.

Me jäätiin sinne ihan yöksi. Ensimmäistä kertaa tähän kotiini tultuani olin jossain muualla yötä. Yö meni hyvin; nukuin mommy jaloissa aivan kuten kotonakin.

 

 

Juoksentelua koirapuistossa

Mommyn jalka on yhä, vielä pitkään paketissa, joten ajettiin autolla tuohon läheiselle koirapuistolle toissapäivänä. Daddy ja Aa yrittivät saada minut juoksemaan tennispallon perässä, mutta enhän minä sellaisesta innostunut. Sinne tuli sitten pari mustaa koiraa, joista toinen oli kovastikin pallon perään, ja sai minutkin innostumaan. Ei niinkään pallon perässä juoksemisesta, mutta yhdessä juoksemisesta.

Illemmalla meillä oli vieraita, mommyn ystävä pienen poikansa kanssa. Jostain syystä koin tarpeelliseksi vikistä ja riehua ulkona narussa, ja myöhemmin murista pojalle. Daddy ei oikein pitänyt käytöksestäni, sain pienen kurinpalautuksen.