Hei, olen Meggie

Minä olen Meggie, tai oikeammin Margareth, mutta Meggieksi minut adoptioperheeni risti. Olen nyt noin puolitoistavuotias. Tulen jostain tuolta Espanjasta, lämpimästä, missä elin puolisentoista vuotta katukoiran elämää, kunnes minut pelastettiinkerjäläiselosta. Minut tuotiin Suomeen, missä vietin puolitoista viime viikkoa ihastuttavan perheen luona, missä minulla oli koirakaveri ja kaikki. Tänään minut tuotiin ihan uuteen kotiin uusien ihmisten luo, joista olin aiemmin tavannut vain kaksi: lauman alfa-uroksen jota kutsuvat daddyksi, sekä mommyn.

Kun minua tultiin hakemaa tutuksi käyneestä kodista, mommylla ja daddyllä oli mukana vaaleatukkainen tyttö. Minä tajusin kyllä, mitä oli tapahtumassa, enkä olisi halunnut lähteä turvallisesta kodistani. Mutta uuteen kotiin minut vietiin. Istuin automatkan mommyn sylissä, tytön (kutsutaan häntä vaikkapa Jiiksi, sillä myöhemmin opin että tyttöjä on perheessä kolme!) silitellessä turkkiani. Kotona minua odotti vielä maamokin, joka juttelee minulle espanjaksi. Se on aika kotoista!

Olin aluksi vähän arka ja luimistelin pöydän alla. Tutkin kuitenkin talosta tuon yhden kerroksen läpi ja kiipesin yläkertaankin. Alakertaan uskaltauduin vasta myöhemmin illalla. Minulle oli ostettu kotiintulolahjaksi ihan oikea mehukas luu, ja pienen ulkoilulenkin jälkeen (olipa monta pelottavaakin juttua matkan varrella, kuten katusählyä pelanneet pojat ja pyöräilijä ja kaikki!) kävinkin luun kimppuun alkukantaisella energialla! Mutta sitten taloon tuli kiharatukkainen tyttö, Aa. Ja vähän ajan päästä myös ruskeatukka tyttö Moo. Ja minä vetäydyin vartioimaan luutani. Totta puhuen pelotti aika tavalla, kun oli niin monta ihmistä siinä!

Mommy tuli minua silittelemään, ja heilutinpa vähän mommylle häntäänikin siinä. Mommy tuntui jo aika turvalliselta! Mutta heti kun mommy lähti siitä, aloin täristä taas, kun liian monta vierasta silmäparia tuijotti minua. Silmäparit jättivät minut rauhaan kyllä, kun daddy ja mommy käskivät antaa minun olla, mutta minä vahdin luutani ja melkein nukahdin istualleni. Silloin daddy nappasi minut syliinsä ja kantoi mommyn syliin, joka kääräisi minut huopaan ja asetteli syliinsä kerälle.

Lepäsin siinä mommyn sylissä ja hengitykseni ja sydämensykkeeni rauhoittui siitä vähitellen, silmät lupsuivat kiinni ja mommyn silitellessä päätäni vaivuin koiranuneen. Heräilin välillä, kun ensin ruskeatukka hevoselta tuoksuvine vaatteineen, ja sitten Jii, ja myöhemmin vielä kiharapää, tulivat kukin vuorotellen silittelemään minua. Heräsin aina hieman, mutta vaivuin uudelleen uneen toviksi kerrallaan. Ja mommyn, daddyn, Jiin ja Aan mennessä saunaan, siirryin ensin maamon ja sitten Moon syliin, missä vähitellen aloin jälleen syödä makupaloja ja reipastua.

Myöhemmin käytiin taas ulkona ja iskin taas hampaani luuhuni ja unohdin ainakin ison osan arkuudestani. Daddy on juuri nyt paras, koska daddyn kanssa pääsee ulos, mutta muidenkin syli kyllä kelpaa :) Muutaman pisun olen tehnyt lattialle, mutta muutaman myös ulos. Nyt alkaa olla ilta jo, saapa nähdä kuinka hyvin saan nukutuksi ensimmäisenä yönäni uudessa kodissa!