Punkkipannat kaulaan

Meillä on jo punkkipannat käytössä, vaikka on vasta maaliskuun puoliväli. Minä nimittäin sain tänään jo ensimmäisen punkin nahkaani ja mommy joutui punkinpoistohommiin. Sen homman jälkeen mommy avasi ne pussit, jotka oli ostanut juuri pari päivää sitten, ja sovitteli meidän kummankin kaulaan ne kamalan pahanhajuiset punkkipannat. On ne ainakin tänä vuonna kivemman väriset kuin viime kesän punaiset. Näitä sitten tässä seuraavat monta kuukautta. Varhaisen kevään huonoja puolia.

t. Meggie

Kevään eka koirapuistoilu

Eipä tuossa talvella meitä sen ensilumen jälkeen kukaan koirapuistoon vienyt. Ei siis kai ihmekään, että hippusen olttin ihmeissämme, että mitenkäs täällä oikein saikaan kulkea ja olla ja touhuta. Moo ja mommy vei meidän tänään Pitkäkoskelle telmimään. Aluksi vaan kuljettiin niiden perässä, mutta sitten jo päästiin taas melskaamisen makuun. Juostiin ja riehuttiin niin että nyt päivällisen jälkeen uni maittaa!

t. Meggie & Timmy

Pihalla auringossa

Kevätaurinko paistaa ja lämmittää. Oltiin eilen ekan kerran tänä vuonna monta tuntia tuolla pihalla. Mommy, daddy ja Moo teki kaikkea kummallista, kuten kasasivat trampoliinin ja paistoivat muurikkalettuja, joita me ei edes saatu maistaa! Jouduttiin vaan tyytymään pupunpapanoihin, käpyihin ja sammaleen maisteluun. Mommy harjasi ja nyppi meidät, mikä ei ollut ollut ollenkaan kivaa, mutta meidän on kuulemma mukavampi olla näin kesän kohta tullessa, jos turkki vähän ohenee.

t. Meggie & Timmy

Kissa pihalla

Aikamoista. Meidän pihalla, siis MEIDÄN, kahden terrierin! pihalla istuskeli tänään KISSA paistatttelemassa päivää! Mommy meni sitä kuvaamaan, mutta minua ei päästetty pihalle. Olisin kyllä rökittänyt sen kissan, vaikka mommy sanoikin, ettei minulla olisi ollut mahkuja sitä vastaan, se kun oli melkein Timmyn kokoinen. Mommy ei muista että minä rökitän Timmynkin! No, melkein. Ainakin jos Timmy ei paini kovin tosissaan. Mutta sen kissan olisin rökittänyt, ihan varmasti!

Ei minua päästetty edes kokeilemaan. Jouduin tyytymään haukkumaan sitä avoimesta ikkunasta ja ravaamaan ympäri olkkaria ja makkaria ihan hepulissa. Timmyä ei kissa kiinnostanut. Se vain pureksi narulelua.

Kuollut liito-orava ja muita raatoja

Muistatteko ne siilit, jotka mommy toi meille tänne uuteen kotiin just kun oltiin muutettu? Ne kuoli meidän hampaissa alta aikayksikön ja sitten mommy heitti ne pois, kun ei halunnut siilien "sisälmyksien" leviävän ympäri kotia. Joulun aikaan mommy ja daddy ostivat meille sellaiset narulelut, joita aina välillä pureskellaan, muttei ne ole ollenkaan niin kivoja kuin nuo pehmoelukat.

Niiden siilien jälkeen mommy kuulemma päätti, ettei enää osta meille täytettyjä pehmoja. Sen sijaan tuossa pari päivää sitten toi kotiin sellaisen liito-oravan, jolla on pehmustetta vain päässä ja rapiseva häntä, ja muutama vinkujuttu sisällä. No ne vinkujutut ja rapinathan piti saada pois, tietenkin! Nyt täällä on yksi liito-oravaraato, jota yhä aina välillä riepotetaan, mutta mommy jo uhkasi senkin heittää roskiin, kun nyhdetään siltä turkkia irti ja sitten se takertuu kurkkuun.

Yksi pehmo täällä on vielä jotensakin hengissä. Se on tuo pupu. Silmäthän siltä Meggie repi jo kauan sitten, Timmykin, vaikka niin vaalii pupua muuten, silloin tällöin pureskelee pupun korvia irti.