Tänään kun tultiin daddyn kanssa päivälenkiltä sisään, tiesin heti että Jii oli kotona! Piilossa jossain, mutta haistoin hänet ovelta. Haukahdin tervehdyksen, ja kun Jii tuli piilostaan, ravattiin ympäri olohuonetta. Jii on tytöistä se joka jaksaa riehua kanssani, niin ulkona kuin sisälläkin.
Illemmalla, Jiin palattua isälleen ja mommyn tultua kotiin töistä, mommy vei minut ulos. Olin kovasti sitä mieltä että daddyn olisi pitänyt lähteä mukaan, joten pysähtelin jatkuvasti, käänsin kuonoani kodin suuntaan ja yritin sanoa mommylle, että haluan takaisin kotiin.
Kun mommy ei suostunut kääntymään takaisin suoralla puheella, yritin huijata hänet takaisin. Aloin nuuhkia maata ensin kuin pisupaikkaa etsien, ja sitten käännähdinkin ja aloin kuono maassa juosta kotia kohti. Mommy ei kuitenkaan mennyt siihenkään lankaan, vaan vei minua vaan eteenpäin, joten lopulta annoin periksi ja kuljin taas ihan nätisti.
Metsäpolulla meitä vastaan tuli kaksi pientä karvaista terrierityttöä, toinen minua pikkuisen vanhempi, toinen nuorempi. Haisteltiin ja moikkailtiin, kohtaaminen oli aika mukava!
Kuljettiin sitten mommyn kanssa kotia kohti pienen puistikon läpi, kun haistoin sen. Ihan tuoreet jäljet, voimakas haju. Sinkosin rakettina kohti saalista, mommyn kysellessä, minkä perässä sitä oikein menin. Pysähdyin, mommy kun ei vaan juossutkaan, ja silloin mommykin sen hoksasi. Pupuhan se! Haukahdin kerran, ja singahdin jälleen juoksuun, mutta mommy kielsi haukkumasta, ja sanoi, ettei me nyt metsästetä sitä pupua. En ymmärrä! Päästi päivällisen karkuun!
Viimeisen pätkän ennen kotia haistelin kuin viimeistä päivää, hypähtelin ja yritin saada mommyn päästämään minut vielä pupun perään, mutta ei. Joten palattiin sitten kotiin vaan, missä sain päivälliseni (ei ollenkaan pupua...) ja sen jälkeen ravasin portaissa daddyn perässä ihan intona.
No comments:
Post a Comment