Luulin tänne Suomeen ihanaan lämpimään kotiin päästyäni olevani turvassa kaiken maailman piikityksiltä ja muilta, mutta erehdyin. Mommy ja daddy raahasivat minut tänään eläinlääkäriin (missä tosin ensialkuun haistelin paikkoja lähinnä uteliaana). Minulta otettiin verinäytettä ja korvanäytettä ja tarkistettiin suuta ja hampaita ja peräaukkoa ja ties sun vaikka mitä! Seisoin aika kiltisti kaiken läpi, mommyn ja daddyn vuorotellen pidellen ja silitellen minua.
Ai miksikö minut sinne alun alkaen vietiin? No kun minä aina välillä vähän yskin. Eläinlääkäri tunnusteli kaulaanikin, ja määritteli alustavana diagnoosina trachio-collapsin, eli henkitorven ruston heikkouden, joka aiheuttaa ajoittain hengenahdistusta ja yskää. Samalla lääkäri tutki perin pohjin muutenkin, olihan se ensimmäinen käyntini eläinlääkärillä sitten omaan kotiin pääsyni.
Nyt minulla on tuolla neljä purkkia ja pulloa odottelemassa että mommy ja daddy alkavat tehdä hoitotoimenpiteitä ja antaa lääkkeitä. Korviani pitää puhdistaa ja niihin pitää laittaa tippoja aamuin ja illoin, ja antibiootitkin sain siltä varalta, että keuhkoputkeen ilmeisesti muodostunut lima on aiheuttanut jo tulehdusta (nielurisani viittasivat kuulemma siihen). Ja sitten on vielä maitohappobakteeriakin minulle, herkkävatsainen kun olen...
Koko autoilu ja lääkärireissu ja apteekissakäynti, ja vielä daddy kävi kaupassakin kotimatkalla, kesti kolmisen tuntia! Autossa aluksi taas tärisin ja vapisin, mutta lopulta rauhoituin mommyn syliin. Kotona sain purutikun, jonka tuhosin saman tien, ja sitten kävin koettelemuksien uuvuttamana pienille nokosille.
No comments:
Post a Comment