Viikko sitten keskiviikkona mommy meni sairaalaan leikkaukseen. Koko muu perhe pääsi mommya katsomaan välillä, leikkauksen jälkeen, mutta minun oli vain tyytyminen haistelemaan mommyn tuoksua daddyn vaatteista ja sormista.
Olin kovin ikävissäni, kuovin mommyn peittoa ja kääriydyin kerälle mommyn tyynyn viereen. Ulkona halusin viedä daddyn niille poluille, mitä yleensä olin kulkenut vain mommyn kanssa. Ja sitten tänään daddy toi mommyn takaisin kotiin! Mommy sanoo, että hän elelee nyt vähän aikaa potilaselämää kuin koiran eloa, makoillen tekemättä paljon mitään, joten kun daddy lähti käymään kaupassa, me sitten mommyn kanssa käperryttiin sohvalle nokosille.
Minä pidin vahtia tosin. Mommyn kuulo ei ole oikein hyvä nyt, joten kuuntelin meidän kummankin edestä. Niinhän teen tietysti aina muutenkin, mutta nyt erityisesti. Minun vahtivuorollani ei mommylle pääse tapahtumaan mitään!
No comments:
Post a Comment