Jäljillä

Maassa on nyt jo kolmatta päivä muutaman sentin lumikerros. Lumesta on jännää haistella kaikenlaisia hajuja, ne on siinä ihan pinnalla! Toisinaan en jaksa välittää hajuista kuin ihan vähäsen vaan, toisinaan taas viuhdon menemään kuono maassa, tutkien jokaisen jäljen ja hajun joka lenkin varrelle jää. Täällä kulkee pajon muitakin koiria, ja jäniksiä, oravia ja lintuja. Niiden jäljet on lumella, ja haistelen ja tutkin kaikki, hypähtelen ilmaan, ja toisinaan yritän kovasti kertoa ihmisilleni, että siellä olisi nyt riistaa, mutta eivät he ole innostuneita jahtaamaan.

Eilen oli jännä päivä täällä kotonakin. Ehkä vähän liiaksikin. Kotihoitoemäntäni, sieltä väliaikaisesta Suomen-kodistani mistä tulin tänne, Koo tuli kylään muutaman muun mommyn ystävän kanssa, ja minähän menin aivan sekaisin! Hyörin ja pyörin ja halusin olla Koon sylissä, enkä suostunut millään syömään ruokaani. Daddy vei minut pitkälle kävelylle, vähän jäähdyttelemään, mutta minä tyttö ärisin parille isolle koiralle - mitä en ole täällä ollen tehnytkään aiemmin - ja kiukuttelin daddylle koko illan.

Yön aikana viimein rauhoituin, mutta vielä aamulenkilläkin yritin monta kertaa neuvotella mommyn kanssa kävelysuunnasta, ja mennä alakertaan etsimään Koota. Kävinkin siellä kerran daddyn kanssa katsomassa jo eilen illalla myöhään, eikä siellä enää ketään ollut, mutta vasta aamulla viimein uskoin Koon tosiaan olevan täältä poissa. Mommy sanoo, että Koon näkeminen aiheutti pienen regression, mitä se sitten tarkoittaakaan, mutta ainakin tiedän olleeni melko agitoitunut jonkin aikaa.

Eilen minä myös löysin haukuntani. En täällä ollut kertaakaan haukahtanut puolikasta haukahdustakaan ennen eilistä. Eilen mommyn ja maamon tullessa ovesta sisään aloin haukkua. Daddy tuli ottamaan minut ja sanoi ettei perheenjäseniä saa haukkua. Minä vain puolustin kotiani! Vaikka sattuikin nyt olemaan ihan mommy ja maamo, jotka tulivat sisälle. Maamo on muutenkin vähän pelottava. En oikein tiedä, miten häneen pitäisi suhtautua. Mommy sanoo, että maamo on ihan kiltti.

Myöhemmin päivällä daddy ja mommy katselivat tietokoneelta videoita Jack Russeleista pyydystämässä rottia ja muita pieneläimiä, minun makoillessani sohvalla heidän välissään. Rotan vikinän kuullessani singahdin unestani pystyyn, ja katselin videoa pää kallella, valmiina hyppäämään mukaan rottajahtiin.