Tänään on tähtikirkas taivas. Mommy vei minua iltakävelylle, kun kävin rauhattomaksi telkkarihuoneessa, missä koko perhe oli katsomassa elokuvaa. Olin jäystänyt possun sääriluuta koko leffan ajan, enkä osannut päättää kumpi oli suurempi hätä: pissa vai jano. Valitsin ulko-oven, ja lähdettiin ulos.
Janokin oli silti kova, joten kun bongasin puistikosta pienen puron, laskeuduin juomaan siitä vähän vettä.
Viimeksi kun käveltiin kirkkaan tähtitaivaan alla, mommy näki tähdenlennon. Tänä yönä ainoa, mikä tähtien seassa liikkui, oli lentokone. Mommy katseli tähtiä ja alkoi laulaa Petri Laaksosen Täällä Pohjantähden alla -laulua, muttei muistanut sanoja kuin osin ensimmäistä säkeistöä. Laulu muuttui hyräilyksi, jota jatkuikin sitten koko meidän ei-niin-pitkän lenkin ajan.
No comments:
Post a Comment