Telmintää

Eilen, kun mommy lähti kanssani pitemmälle päivälenkille, heti ensimmäisellä nurkalla tuli vastaan mäyris-kaverini. Telmittiin siinä kadunkulmaöla vähäsen, kunnes siihen osui pari narttukoiraa lisää, ja meidän kummankin huomio kiinnittyi näihin tulijoihin.

Jatkettiin mommyn kanssa matkaa, kaivelin jälleen vähän yhtä tiettyä koloa ojanreunalla, jossa varmaan asuu rottia tai hiiriä tai jotain sellaisia! Olen jo monesti yrittänyt kaivaa koloa isommaksi, että mahtuisin siitä itsekin sisään, mutta aina minulle sanotaan, että kaivaminen riittää nyt, jatketaan matkaa.

Tuolla lenkillä tavattiin vielä muutama muukin koira, mm. yksi mukava dalmis, ja nuo narttukoiratkin uudestaan, sen jälkeen kun oltiin mommyn kanssa ensin vähän juostu. Vähän, koska minä nyt juoksisin vaikka kuinka, mutta mommy ei jaksa niin kamalan kauan.

Lenkin jälkeen meille tulikin taas vähän vieraita: mommyn eno vaimoineen. En minä enää ole vieraista moksiskaan. Sanoin ihan nätisti moi (sen jälkeen kun vähäsen oli pitänyt haukkuakin), ja aloin nakertaa puruluutani. Vieraiden lähdettyä sitten pursusinkin energiaa ja yritin kovasti saada mommya ja daddya leikkimään kanssani. Vähäsen jaksoivatkik kanssani meuhkata ja menin ympäri olkkaria kuin väkkärä. Ja sitten lähdettiinkin mommy. kanssa iltalenkille.

Tuolla iltalenkillä törmättiin taas mäyriskaveriini. Telmittiin ja peuhattiin niin että mommy välillä kiertyi meidän hihnoihin yhdessä katutolpan kanssa. Olisi niin kiva päästä meuhkaamaan mäyriksen kanssa vaikka koirapuistoon, ihan vapaana kaikista kahlitsevista hihnoista! Mutta mommy sanoo, ettei tuo meidän lähellä oleva puisto ole ollenkaan kiva tähän vuodenaikaan. Se on mutainen ja pimeä. Höh.

Illalla maittoikin sitten uni kaiken päivän touhun jälkeen, ja käperryin mommyn kainaloon (kunnes daddy siirsi minut jalkopäähän) nukkumaan.