Eilen oli tämän uuden kotimaani Itsenäisyyspäivä. Meidän perhe ei sitä mitenkään erityisemmin viettänyt, loikoiltiin vaan kotosalla ja käytiin ulkoilemassa. Pureskelin uutta puruluutani antaumuksella pöydän alla sillä välin kun mommy teki "itsarisushia". Minäkin sain oman "sushi-annoksen": riisiä, lohta ja jugurttia. Se oli herkkua!
Eilen ulkoilin enimmäkseen mommyn kanssa. Mommy ei olekaan vienyt minua ulos tätä ennen juurikaan, vähän kaikkien hommiensa vuoksi, ja vähän antaakseen tyttöjen ulkoiluttaa minua, ja vähän koska daddy vielä vähän opetti minua. Olin alkuun vähän varauksellinen mommyn kanssa, enkä oikein uskaltanut haistella paikkoja, enkä edes tehnyt mitään ensimmäisellä lenkillä. Mutta seuraavalla uskalsin jo rentoutua, haistella ja tehdä tarpeeni myös.
Kävin minä yhdellä lenkillä eilen daddynkin kanssa, leikin ja hyppelin lumessa, pyörittelin lumipalloja nenälläni, heitin niitä ilmaan ja jahtasin niitä. Olisin lähtenyt ulos lumeen temmeltämään vaikka joka kerta kun daddy kävi ulkona tupakalla. Mutta aina minua ei otettu mukaan ulos silloin.
Tänä aamuna maassa oli uusi puhdas lumi. Kun mommyn kanssa lähdettiin kävelylle, meidän reitin varrella oli vain yhden aikaisemman kulkijan jäljet. Haistelin ja seurasin jälkiä, ja intouduinpa pomppimaan jänisloikkiakin, jolloin mommy ei enää pysynyt perässä ja loikkani loppui puolitiehen ilmassa. Katsahdin mommya, että eikö nyt tosiaan voitaisi vähän ravata kovempaa, mutta mommy sanoi, ettei ollut aikeissa juosta kanssani, että minut pitäisi kuulemma viedä koirapuistoon riehumaan.
No comments:
Post a Comment